Köbergsgrundenin epäluuloinen kilpikonna : Luodon vuoden 1722 haaksirikkojen esinelöydöt 2000–luvun tutkimuksen valossa
Peltoniemi, Jusa (2023-04-28)
Köbergsgrundenin epäluuloinen kilpikonna : Luodon vuoden 1722 haaksirikkojen esinelöydöt 2000–luvun tutkimuksen valossa
(28.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053049715
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053049715
Tiivistelmä
Aiheeni on kaksi Luodon ulkosaaristossa isovihan jälkeen syksyllä 1722 tapahtunutta haaksirikkoa. Haaksirikot sijoittuvat Köbergsgrunden ja Koppargrundet -nimisille saarille Kokkolan sataman vielä 1800–luvuilla käytössä olleen sisääntuloväylän etelä- ja pohjoispuolille. 1720–luvun kirjallisten lähteiden perusteella aluksista toinen on ollut matkalla Tukholmasta Kokkolaan kauppatavaralastissa ja toinen kuljettanut rakennustarvikkeita, rahaa ja matkustajia Tukholmasta Tornioon. Kyseiset haaksirikot on tutkimuksessa 2010–luvulle saakka sekoitettu toisiinsa, mistä on seurannut ongelmia kohteiden ja niihin liittyvän esineistön tulkinnassa.
Tutkimuskysymykseni on, miksi Luodon vuoden 1722 haaksirikkoihin liitettyjen esinelöytöjen tiedot ovat ristiriitaisia, mitä näiden artefaktien tutkimus, yhtäältä esineiden erottaminen toisistaan ja toisaalta niiden ajoittaminen, kertoo näistä kahdesta merionnettomuudesta, ja miten juuri päättynyt kriisiaika näkyy esineistön koostumuksessa?
Aineistona käytän sekä kirjallisia 1700–luvun aikalaislähteitä, 1800–luvun lehtiartikkeleita ja Museoviraston muinaiskalupäiväkirjan kirjauksia että 1900– ja 2000–lukujen tutkimusraportteja, löytöluetteloita, kenttäkortteja ja itse esineitä ja niihin liittyvää aiempaa dokumentointia ja niiden kokoelmatietoja. Tarkoitukseni on selkiyttää esineiden konteksteja, löytymisen jälkeistä biografiaa ja selvittää, onko lähempään tarkasteluun valitsemillani esineryhmillä kirjallisia lähteitä tukevaa ajoittavaa merkitystä. Esineryhmät ovat rahat, hopeaesineet, keramiikka (fajanssi, punasavikeramiikka ja kivisavitavara) ja juomalasit sekä rakennusmateriaalit ja sotilasase.
Käytetyt menetelmät ovat kirjallisiin aineistoihin kohdistuva lähdekritiikki sekä esinetutkimus Chris Caplen 2006 esittämien periaatteiden pohjalta.
Keskeisinä tuloksina käy ilmi, että esineet ovat sekoittuneet keskenään, koska aiempi tutkimus on pitkään käsitellyt kyseisiä haaksirikkoja yhtenä merionnettomuutena. Esineitä on kuitenkin mahdollista erotella keskenään sillä perusteella, että Köbergsgrundenin löydöt pääpirteittäin vastaavat kauppatavaralastia (fajanssi, juomalasit, ikkunalasit) ja Koppargrundetista peräisin olevassa esineistössä korostuvat rakennusmateriaali (kattotiilet), käteinen raha sekä aluksen matkustajien henkilökohtainen omaisuus (nimikoidut hopeaesineet, upseerinmiekka). Kaikilla esineryhmillä, erityisesti rahoilla, osoittautuu olevan keskeinen ajoittava merkitys, joka tukee kirjallisten lähteiden tarjoamia tietoja syksyn 1722 haaksirikoista.
Koppargrundetin osalta jatkotutkimusta vaatisivat sekä alueella sijaitsevat laivanhylyn osat (aluksen/alusten koko ja iänmääritys) sekä varman vertailuaineiston löytäminen keramiikan osalta. Köbergsgrundenin esinelöydöt 1979–86 tulisi kartoittaa kokonaisuudessaan huomioiden esineisiin sisältyvät muutamat poikkeamat, jotka ehkä heiveröisesti indikoivat haaksirikkotapahtumien mahdollisuudesta myös 1600– ja 1800–luvuilla vuoden 1722 haverin lisäksi.
Tutkimuskysymykseni on, miksi Luodon vuoden 1722 haaksirikkoihin liitettyjen esinelöytöjen tiedot ovat ristiriitaisia, mitä näiden artefaktien tutkimus, yhtäältä esineiden erottaminen toisistaan ja toisaalta niiden ajoittaminen, kertoo näistä kahdesta merionnettomuudesta, ja miten juuri päättynyt kriisiaika näkyy esineistön koostumuksessa?
Aineistona käytän sekä kirjallisia 1700–luvun aikalaislähteitä, 1800–luvun lehtiartikkeleita ja Museoviraston muinaiskalupäiväkirjan kirjauksia että 1900– ja 2000–lukujen tutkimusraportteja, löytöluetteloita, kenttäkortteja ja itse esineitä ja niihin liittyvää aiempaa dokumentointia ja niiden kokoelmatietoja. Tarkoitukseni on selkiyttää esineiden konteksteja, löytymisen jälkeistä biografiaa ja selvittää, onko lähempään tarkasteluun valitsemillani esineryhmillä kirjallisia lähteitä tukevaa ajoittavaa merkitystä. Esineryhmät ovat rahat, hopeaesineet, keramiikka (fajanssi, punasavikeramiikka ja kivisavitavara) ja juomalasit sekä rakennusmateriaalit ja sotilasase.
Käytetyt menetelmät ovat kirjallisiin aineistoihin kohdistuva lähdekritiikki sekä esinetutkimus Chris Caplen 2006 esittämien periaatteiden pohjalta.
Keskeisinä tuloksina käy ilmi, että esineet ovat sekoittuneet keskenään, koska aiempi tutkimus on pitkään käsitellyt kyseisiä haaksirikkoja yhtenä merionnettomuutena. Esineitä on kuitenkin mahdollista erotella keskenään sillä perusteella, että Köbergsgrundenin löydöt pääpirteittäin vastaavat kauppatavaralastia (fajanssi, juomalasit, ikkunalasit) ja Koppargrundetista peräisin olevassa esineistössä korostuvat rakennusmateriaali (kattotiilet), käteinen raha sekä aluksen matkustajien henkilökohtainen omaisuus (nimikoidut hopeaesineet, upseerinmiekka). Kaikilla esineryhmillä, erityisesti rahoilla, osoittautuu olevan keskeinen ajoittava merkitys, joka tukee kirjallisten lähteiden tarjoamia tietoja syksyn 1722 haaksirikoista.
Koppargrundetin osalta jatkotutkimusta vaatisivat sekä alueella sijaitsevat laivanhylyn osat (aluksen/alusten koko ja iänmääritys) sekä varman vertailuaineiston löytäminen keramiikan osalta. Köbergsgrundenin esinelöydöt 1979–86 tulisi kartoittaa kokonaisuudessaan huomioiden esineisiin sisältyvät muutamat poikkeamat, jotka ehkä heiveröisesti indikoivat haaksirikkotapahtumien mahdollisuudesta myös 1600– ja 1800–luvuilla vuoden 1722 haverin lisäksi.