Imatran Impi -monumentin tilausprosessi 1967–1972 : Toimijoita ja neuvotteluita
Laukkanen, Laura (2023-04-30)
Imatran Impi -monumentin tilausprosessi 1967–1972 : Toimijoita ja neuvotteluita
(30.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050121
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050121
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Imatran Impi -monumentin tilausta vuosina 1967–1972. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Imatran Impi -monumenttia merkityksellistettiin tilausprosessissa. Imatran Impi -kutsukilpailun voitti Taisto Martiskainen (1943–1982), mutta lopullinen monumentti suihkualtaineen tuotettiin eri toimijoiden yhteistyönä.
Aineistona tutkielmassa käytetään Imatran Impi -tilausprosessissa tuotettua tekstuaalista arkistomateriaalia. Tutkielman aineisto koostuu Imatran taiteilijaseuran puheenjohtajan ja palkintolautakuntaan kuuluneen kuvataiteilijan Tauno Iso-Ahon (1922–1999) kokoamasta lehtileike- ja asiakirjakokoelmasta. Aineisto kuuluu Imatran taidemuseon kokoelmiin. Lehtileikekokoelmassa on artikkeleita, uutisia ja mielipidetekstejä ajanjaksolta 17.3.1968–23.6.1972. Asiakirjoja aineistossa on ajanjaksolta 21.3.1967–5.5.1972.
Tutkimuskohteena on monumentin tilausprosessi. Tutkielma tarkastelee tilaukseen osallistuneita toimijoita, tilauksen aikana käytyjä toimijoiden välisiä neuvotteluita ja neuvotteluissa syntyneiden merkitysten ja teosfunktioiden muotoutumista. Tutkielma jakaantuu rakenteellisesti kahteen osaan. Tutkielmassa tarkastellaan ensin tilausprosessissa vaikuttaneita toimijuuksia ja neuvotteluita taiteensosiologian ja institutionaalisen taiteenteorian viitekehyksessä. Jälkimmäisessä osassa aineistoa analysoidaan taidehistorioitsija Tuuli Lähdesmäen viisiosaisen diskurssijäsennyksen avulla.
Tilauksen aikana Imatran Impi -monumentin teosfunktioita on neuvoteltu uudelleen. Kilpailuohjelmassa teoksen funktioksi on asetettu Eino Leinon ”Imatran tarina”-runon (1902) ja itsemurhan uhrien muisteleminen. Toimijoiden väliset neuvottelut paljastavat, miten itsemurhan visuaaliseen representaatioon ja julkiseen muistamiseen liittyviä arvolatauksia on käsitelty tilauksen aikana. Samalla tutkielma osoittaa, että teoksen tilauksen viivästymisen on osittain seurausta siitä, että erilaisten vielä ankkuroimattomien funktioiden sovitteleminen yhteen vaatii julkisia yhteisiä neuvotteluita, joihin osallistuu sekä materiaalisia että immateriaalisia toimijoita. Neuvotteluiden välityksellä on mahdollista tutkia, millaisia yhteisiä ja yksityisiä arvoja on määritelty tilausprosessissa. Toisaalta tutkielma osoittaa, että teosfunktio aktualisoituu, materialisoituu, muuttuu ja liikkuu neuvottelujen aikana. Imatran Impi -tilausprosessin tarkastelu osoittaa, että myös teoksella itsellään on tilaajista ja taiteilijasta riippumatonta vaikutusta teosfunktioiden määrittelyssä.
Aineistona tutkielmassa käytetään Imatran Impi -tilausprosessissa tuotettua tekstuaalista arkistomateriaalia. Tutkielman aineisto koostuu Imatran taiteilijaseuran puheenjohtajan ja palkintolautakuntaan kuuluneen kuvataiteilijan Tauno Iso-Ahon (1922–1999) kokoamasta lehtileike- ja asiakirjakokoelmasta. Aineisto kuuluu Imatran taidemuseon kokoelmiin. Lehtileikekokoelmassa on artikkeleita, uutisia ja mielipidetekstejä ajanjaksolta 17.3.1968–23.6.1972. Asiakirjoja aineistossa on ajanjaksolta 21.3.1967–5.5.1972.
Tutkimuskohteena on monumentin tilausprosessi. Tutkielma tarkastelee tilaukseen osallistuneita toimijoita, tilauksen aikana käytyjä toimijoiden välisiä neuvotteluita ja neuvotteluissa syntyneiden merkitysten ja teosfunktioiden muotoutumista. Tutkielma jakaantuu rakenteellisesti kahteen osaan. Tutkielmassa tarkastellaan ensin tilausprosessissa vaikuttaneita toimijuuksia ja neuvotteluita taiteensosiologian ja institutionaalisen taiteenteorian viitekehyksessä. Jälkimmäisessä osassa aineistoa analysoidaan taidehistorioitsija Tuuli Lähdesmäen viisiosaisen diskurssijäsennyksen avulla.
Tilauksen aikana Imatran Impi -monumentin teosfunktioita on neuvoteltu uudelleen. Kilpailuohjelmassa teoksen funktioksi on asetettu Eino Leinon ”Imatran tarina”-runon (1902) ja itsemurhan uhrien muisteleminen. Toimijoiden väliset neuvottelut paljastavat, miten itsemurhan visuaaliseen representaatioon ja julkiseen muistamiseen liittyviä arvolatauksia on käsitelty tilauksen aikana. Samalla tutkielma osoittaa, että teoksen tilauksen viivästymisen on osittain seurausta siitä, että erilaisten vielä ankkuroimattomien funktioiden sovitteleminen yhteen vaatii julkisia yhteisiä neuvotteluita, joihin osallistuu sekä materiaalisia että immateriaalisia toimijoita. Neuvotteluiden välityksellä on mahdollista tutkia, millaisia yhteisiä ja yksityisiä arvoja on määritelty tilausprosessissa. Toisaalta tutkielma osoittaa, että teosfunktio aktualisoituu, materialisoituu, muuttuu ja liikkuu neuvottelujen aikana. Imatran Impi -tilausprosessin tarkastelu osoittaa, että myös teoksella itsellään on tilaajista ja taiteilijasta riippumatonta vaikutusta teosfunktioiden määrittelyssä.