Kiireettömänä rinnallakulkijana : Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus saattohoidon vapaaehtoisten kokemuksista ja kokemusten merkityksestä elämänkulussa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman keskiössä ovat saattohoitokodeissa toimivat vapaaehtoiset ja heidän arvokkaat kokemuksensa. Tutkimuksessa tarkastellaan fenomenologis-hermeneuttisella otteella, miten saattohoidon vapaaehtoiset merkityksellistävät saattohoitokokemuksiaan osana elämänkulkuaan. Tarkastelun kohteena ovat myös ne tekijät, jotka sekä rakentavat että muuttavat saattohoidollista merkitystodellisuutta. Tutkimus perustuu aineistoon, joka on kerätty puhelinhaastatteluina tammi-helmikuussa 2022. Tutkimukseen osallistui yhteensä 10 henkilöä, jotka ovat toimineet saattohoidon vapaaehtoisena suomalaisessa saattohoitokodissa.

Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusotteeni korostaa sekä ihmisen että ihmisen subjektiivisen kokemusmaailman ja merkityksenannon kokonaisvaltaisuutta. Tässä tutkimuksessa Juha Perttulan fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria luo lähtökohtia inhimillisen kokemuksen ymmärtämiselle sekä ontologisesti että epistemologisesti. Analyysissä tätä lähtökohtaa täydentää pragmatistiseen traditioon kuuluva John Deweyn kokemusfilosofia esteettisen kokemuksen ja demokraattisen yhteiselämän käsitteiden osalta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty soveltuvin osin Juha Perttulan luomaa menetelmää, joka perustuu tutkimukseni tieteenteoreettisiin lähtökohtiin. Systemaattinen menetelmä on ideaali sekä subjektiivisten merkitysten tavoittamisessa että ymmärtämisessä.

Tutkimustuloksissani korostuu saattohoidollisen merkitystodellisuuden syklimäisyys, joka uusiutuessaan leikkaa kunkin vapaaehtoisen ajassa etenevää elämänkulkua hyvin yksilöllisesti tuoden osaksi saattohoidollista merkitystodellisuutta uudenlaisia sisältöjä. Saattohoidollisen merkitystodellisuuden rakentumisen taustalla ovat tutkimustulosteni mukaan sekä vapaaehtoisten oman elämän saattohoitokokemukset että yleinen kiinnostus ja arvostus vapaaehtoistyötä kohtaan. Merkitystodellisuus on voinut rakentua myös muiden ihmisten saattohoitokoti-kontaktien kautta. Rakentumisen taustalla ovat sekä saattohoitokodin toimintakulttuuri että vapaaehtoisen omat valmiudet.

Merkitystodellisuuden ytimessä ovat tutkimustulosteni mukaan saattohoitokodissa todentuva kokonaisvaltainen ja intuitiivinen inhimillinen kohtaaminen, joka perustuu sekä potilaiden että heidän läheistensä tarpeisiin. Potilaslähtöisyyden ytimessä korostuu saattohoitokodin arkinen ja mielekästä elämänlaatua ylläpitävä ympäristö, jota vapaaehtoinen rakentaa osaltaan omalla kokonaisvaltaisella aitoudellaan ja kiireettömällä läsnäolollaan.Vapaaehtoisten kokemuksissa korostuu se, miten vapaaehtoisena toimiminen näyttäytyy merkityksellisenä elämänsisältönä, joka sekä opettaa tekijäänsä, mutta myös kirkastaa vapaaehtoiselle elämän ja toisen ihmisen merkitystä.