Kuolaimista, kannuksista ja jalustimista Turun arkeologisissa kokoelmissa : esineet lajienvälisessä kommunikaatiossa
Härmä, Saara-Veera (2023-04-28)
Kuolaimista, kannuksista ja jalustimista Turun arkeologisissa kokoelmissa : esineet lajienvälisessä kommunikaatiossa
(28.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050132
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050132
Tiivistelmä
Tässä esinetutkimukseen sekä yhteiskunnalliseen ja humanistiseen eläintutkimukseen liitetyssä tutkielmassa tarkastellaan Turun arkeologisten kokoelmien kuolaimia, kannuksia ja jalustimia ratsastuksen näkökulmasta. Ratsastaminen käsitetään ihmisen ja hevosen välisenä kehollisena kommunikaationa. Tarkoituksena on osoittaa esineiden rooli tässä kommunikoinnissa ja tuoda tämä tulkintamahdollisuus arkeologiseen keskusteluun. Tarkoituksena on myös yhdenmukaistaa ratsastusvarusteista arkeologiassa käytettyä hajanaista esinesanastoa hevosalalla käytettävän termistön kanssa.
Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitä ratsastukseen käytetyistä esineistä voidaan päätellä ratsastustavasta ja ratsastukseen liittyvästä kommunikoinnista sekä kommunikaatiosuhteesta, ja mitä näiden esineiden muutos kertoo ratsastustavan muutoksesta? Toinen keskeinen tutkimuskysymys liittyy esinetutkimuksen peruskysymykseen tyypeistä: mitä eri tyyppejä Turun seudun kokoelmien kuolaimet, kannukset ja jalustimet edustavat?
Esineet tyypitellään vipuvarrettomiin- ja vipuvarrellisiin kuolaimiin sekä piikki- ja rissakannuksiin. Kuolainten eri osien toimintaa ja vaikutusta sekä kuolaimen käyttötarkoitusta eritellään funktioanalyysin avulla. Ratsastustapaa ja kommunikaatiosuhdetta arvioidaan toimintaperiaatteen mukaan ryhmiin jaetusta kuolainaineistosta. Tätä ennen esineet on tunnistettu ja ajoitettu. Ajoituksessa on käytetty pääosin ulkomaisia vastineita kirjallisuudesta ja avoimista kokoelmatietokannoista. Osa esineistä on voitu ajoittaa myös löytökontekstien perusteella.
Aineisto ajoittuu rautakaudelta historialliselle ajalle. Kaikki vipuvarrelliset kuolaimet ajoittuvat odotetusti historialliselle ajalle. Yhdet vipuvarret voitiin liittää tiettyyn yläluokan ratsastustapaan (manège, haute école). Kaikki kannukset tunnistettiin rissakannuksiksi ja ajoitettiin keskiajalta 1700-luvulle. Kannusaineistossa painottuvat 1600- ja 1700-luvut. Yksi esine tunnistettiin varmasti jalustimeksi. Käyttökelpoisia arkeologisia typologioita löytyi useita. Vipuvarrellisten kuolainten ilmestyminen voidaan liittää uudenlaiseen ratsastustapaan ja muuttuvaan kommunikaatiosuhteeseen.
Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitä ratsastukseen käytetyistä esineistä voidaan päätellä ratsastustavasta ja ratsastukseen liittyvästä kommunikoinnista sekä kommunikaatiosuhteesta, ja mitä näiden esineiden muutos kertoo ratsastustavan muutoksesta? Toinen keskeinen tutkimuskysymys liittyy esinetutkimuksen peruskysymykseen tyypeistä: mitä eri tyyppejä Turun seudun kokoelmien kuolaimet, kannukset ja jalustimet edustavat?
Esineet tyypitellään vipuvarrettomiin- ja vipuvarrellisiin kuolaimiin sekä piikki- ja rissakannuksiin. Kuolainten eri osien toimintaa ja vaikutusta sekä kuolaimen käyttötarkoitusta eritellään funktioanalyysin avulla. Ratsastustapaa ja kommunikaatiosuhdetta arvioidaan toimintaperiaatteen mukaan ryhmiin jaetusta kuolainaineistosta. Tätä ennen esineet on tunnistettu ja ajoitettu. Ajoituksessa on käytetty pääosin ulkomaisia vastineita kirjallisuudesta ja avoimista kokoelmatietokannoista. Osa esineistä on voitu ajoittaa myös löytökontekstien perusteella.
Aineisto ajoittuu rautakaudelta historialliselle ajalle. Kaikki vipuvarrelliset kuolaimet ajoittuvat odotetusti historialliselle ajalle. Yhdet vipuvarret voitiin liittää tiettyyn yläluokan ratsastustapaan (manège, haute école). Kaikki kannukset tunnistettiin rissakannuksiksi ja ajoitettiin keskiajalta 1700-luvulle. Kannusaineistossa painottuvat 1600- ja 1700-luvut. Yksi esine tunnistettiin varmasti jalustimeksi. Käyttökelpoisia arkeologisia typologioita löytyi useita. Vipuvarrellisten kuolainten ilmestyminen voidaan liittää uudenlaiseen ratsastustapaan ja muuttuvaan kommunikaatiosuhteeseen.