”Vähissä tuntuu olevan ne konkreettiset keinot, mitä voi tehdä” : Opettajien kokemukset keinoista kohdata lasten yksinäisyyttä koulussa
Matinen, Jonna; Matintalo, Janita (2023-05-08)
”Vähissä tuntuu olevan ne konkreettiset keinot, mitä voi tehdä” : Opettajien kokemukset keinoista kohdata lasten yksinäisyyttä koulussa
Matinen, Jonna
Matintalo, Janita
(08.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060151092
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060151092
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten peruskoulun opettajat määrittelevät yksinäisyyttä ilmiönä sekä mitä keinoja heillä on ehkäistä lasten yksinäisyyttä ja tukea yksinäisiä oppilaita. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin, mistä opettajat kokivat saaneensa valmiuksia lasten yksinäisyyden kohtaamiseen koulussa.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui yhdeksän peruskoulun opettajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla ja teemoittelemalla.
Tulokset osoittivat, että opettajat määrittelivät yksinäisyyttä sosiaalisena ja emotionaalisena ilmiönä. Opettajien keinoiksi ehkäistä lasten yksinäisyyttä muodostuivat konkreettiset toimintatavat, emotionaalinen tuki, oppilaantuntemus sekä muiden ammattilaisten hyödyntäminen. Opettajien keinoiksi tukea yksinäistä oppilasta muodostuivat emotionaalinen tuki, oppilaan ohjaaminen, tutustumistilanteiden mahdollistaminen sekä muiden ammattilaisten hyödyntäminen. Opettajat kokivat saaneensa valmiuksia kohdata lasten yksinäisyyttä koulussa oman toimintansa kautta sekä jakamalla tietoa muiden ammattilaisten kanssa.
Tutkimuksen tulokset olivat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Kaverittomuus korostui opettajien yksinäisyyden määritelmissä. Moniammatillista yhteistyötä hyödynnettiin vähäisesti yksinäisyyden kohtaamisessa. Aineiston perusteella yksinäisyyden kohtaaminen kouluissa ei ollut systemaattista tai suunniteltua. Moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää ja luoda yhteisiä toimintatapoja, jotta lasten yksinäisyyteen pystytään puuttumaan kouluissa systemaattisemmin.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui yhdeksän peruskoulun opettajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla ja teemoittelemalla.
Tulokset osoittivat, että opettajat määrittelivät yksinäisyyttä sosiaalisena ja emotionaalisena ilmiönä. Opettajien keinoiksi ehkäistä lasten yksinäisyyttä muodostuivat konkreettiset toimintatavat, emotionaalinen tuki, oppilaantuntemus sekä muiden ammattilaisten hyödyntäminen. Opettajien keinoiksi tukea yksinäistä oppilasta muodostuivat emotionaalinen tuki, oppilaan ohjaaminen, tutustumistilanteiden mahdollistaminen sekä muiden ammattilaisten hyödyntäminen. Opettajat kokivat saaneensa valmiuksia kohdata lasten yksinäisyyttä koulussa oman toimintansa kautta sekä jakamalla tietoa muiden ammattilaisten kanssa.
Tutkimuksen tulokset olivat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Kaverittomuus korostui opettajien yksinäisyyden määritelmissä. Moniammatillista yhteistyötä hyödynnettiin vähäisesti yksinäisyyden kohtaamisessa. Aineiston perusteella yksinäisyyden kohtaaminen kouluissa ei ollut systemaattista tai suunniteltua. Moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää ja luoda yhteisiä toimintatapoja, jotta lasten yksinäisyyteen pystytään puuttumaan kouluissa systemaattisemmin.