Enemmän hullu ja vähemmän hullu karkasivat mielisairaalasta : Tutkimus hulluvitsien motiiveista ja vitsien sisällöistä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan hulluista kertovissa vitseissä toistuvia motiiveja, ja tarkastellaan kolmenlaisten hulluvitsien sisältöjä sekä niiden sisältämää huumoria. Tutkielmassa on käytetty metodina motiivianalyysia. Vitsien huumoria on tulkittu inkongruenssiteoriaa käyttäen ja vitsejä on tarkastelu kognitiivisen epätasapainon aiheuttajina. Tutkielma asemoituu osaksi hulluustutkimusta. Hulluihin, hulluuteen ja mielen sairauksien hoitoon liittyviä motiiveja on kartoitettu kulttuuristen käsitysten ja mielen sairauksien hoidon historian pohjalta. Tutkimuksen pääaineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan arkistoitua, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran erikoistutkija Ulla Lipposen keräämää Pirkka-lehteen lähettyjen vitsien aineistoa vuoden 1992 kohdalta. Lisäaineistona tutkimuksessa on myös käytetty Ulla Lipposen sähköpostikeruun digiloreaineistoa vuodelta 2006, ja Mielenterveyden Keskusliitto ry:n vuonna 1997 julkaisemaa vitsikirjaa Voiko vessanpytystä pilkkiä?: Kaskuja hulluista ja hullujen hoitajista. Tutkielmassa käy ilmi, että vitsien hullu liitetään usein mielisairaalaympäristöön tai esimerkiksi lääkärin vastaanotolle. Täten vitseissä heijastuu nykypäivän käsitys hulluuden hoidosta ja hullun paikasta. Mielisairaalaympäristö käsitetään vitseissä jossain määrin vielä vastentahtoisen hoidon paikaksi, ja paikaksi, josta tulee paeta. Hullu käyttäytyy kulttuuristen odotusten mukaisesti järjenvastaisesti. Hullu voi vitseissä tunnustella rajaa järjellisyyden ja järjenvastaisuuden rajalla, kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja toisaalta tarjota arkisille asioille uusia tulkintakulmia. Hulluksi leimaamisella voidaan asettaa ihminen myös naurunalaiseksi. Tutkimusta hulluja käsittelevistä vitseistä voi tulevaisuudessa täydentää laajentamalla tutkimusta koskemaan esimerkiksi vähäosaisista ja sairauksista kertovia vitsejä. Vitsien tutkimuksella voi kartoittaa myös ajan kuluessa muuttuvia käsityksiä esimerkiksi sairauksista, niiden hoidosta ja sairaiden paikasta yhteisössä ja yhteiskunnassa.