Uuden kestävyysdirektiivin vaikutus kestävyysraportoinnin varmentamiseen

Abstract

Viimeisten vuosikymmenten aikana ilmastonmuutos ja yritysten vastuu sen ehkäisemisessä ovat olleet entistä enemmän esillä. Euroopan päättävät elimet ovat kärkijoukoissa päättäneet puuttua muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen lisäämällä yritysten läpinäkyvyyttä sidosryhmien suuntaan uuden kestävyysraportointidirektiivin avulla. Direktiivin yksi uudistuksista on kaikkien julkaistujen kestävyysraporttien varmennus. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitä kestävyysraportin varmennus on ja mitä vaikutuksia uudella direktiivillä on kestävyysraporttien varmennukseen. Teoreettinen viitekehys pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin, kirjallisuuteen sekä tieteellisiin julkaisuihin. Teoria rakentuu kahdesta osasta: kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportoinnin varmennuksesta. Kestävyysraportointia tarkastellaan lähemmin standardi- ja lainsäädännöllisen viitekehyksen kautta, koska uusi kestävyysraportointidirektiivi tulee muuttamaan sitä. Varmennus liittyy keskeisesti yrityksen raportointiin ja sitä tutkitaan myös uuden kestävyysraportointidirektiivin näkökulmasta, taustoittaen samalla sen lähtökohtia. Tutkimuksessa avataan varmennuksen hyötyjä ja haittoja yritykselle ja sidosryhmille. Tutkimuksen empiirinen osa on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joiden teema pohjautuu teoreettiseen viitekehykseen eli kestävyysraportointiin ja sen varmennukseen. Haastateltavat on valittu tilintarkastusyhteisöstä, koska heidän asiantuntemuksensa aiheesta soveltuu hyvin tutkimuksen tavoitteisiin. Haastattelujen pohjalta on kerätty kattava määrä havaintoja kaikista havaintoja kaikista tutkimuksessa käsiteltävistä teemoista aina yritysvastuun synnystä kestävyysraportin varmennuksen muutokseen asti. Empirian tulokset esitellään kolmessa osassa. Ensimmäisen osan keskeisimmät havainnot tuovat esille sen, että kestävyysraportoinnista on puuttunut selkeä ja yhtenäinen ohjeistus. Yritykset voisivat yhtenäiseen ohjeistukseen nojaten kehittää raportointia vastaamaan paremmin sidosryhmien tarpeita Toinen osa peilaa ensimmäistä tutkimuskysymystä eli mitä kestävyysraportin varmennus on. Käytännössä se on yrityksen julkaiseman tiedon oikeellisuuden tarkastamista. Raportteja halutaan varmentaa ulkopuolisen tahon toimesta, koska varmennuksen myötä tiedon laatu paranee, yrityksen uskottavuus sidosryhmien silmissä lisääntyy ja raportointiprosessi kehittyy kokonaisuudessaan. Kolmas osa peilaa toista tutkimuskysymystä eli mitä vaikutuksia uudella kestävyysraportointidirektiivillä on kestävyysraportoinnin varmennukseen. Direktiivin odotetaan selkeyttävän ja yhtenäistävän varmennustoimeksiantoja ja tämän myötä sidosryhmien luottamus raportteihin kasvaisi. Direktiivi ohjaa myös siihen, että kaikkien direktiivin piiriin kuuluvien yritysten kestävyysraportit varmennetaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että uuden yhtenäisen ohjeistuksen myötä yritysten raportointi olisi selkeämpää ja vastaisi paremmin sidosryhmien tarpeisiin. Myös varmentajien työnkuvan yhtenäistäminen ja selkeyttäminen myötävaikuttaisi laadukkaampaan tiedon julkaisuun. Näiden ansioista sidosryhmien luottamus raportteihin lisääntyisi ja tämä johtaisi rahavirtojen optimaaliseen kohdistumiseen.