Esihenkilön etäisyyden vaikutus työntekijöiden työhyvinvointiin varhaiskasvatuksessa

Abstract

Esihenkilöiden tai johtajan etäisyys työntekijöihin vaikuttaa heidän välilleen syntyvään suhteeseen. Monet esihenkilöt varmasti pyrkivät rakentamaan työntekijöihinsä hyvän suhteen, joka vaikuttaisi positiivisesti työhyvinvointiin ja tyytyväisyyteen ja tätä kautta esimerkiksi sitoutuneisuuteen ja suoriutumiseen. Ainakin fyysinen etäisyys työntekijöihin kuitenkin kasvaa kasvamistaan etäkommunikoinnin yleistyessä. Tässä tutkimuksessa organisaationa on kuitenkin varhaiskasvatuksen yksikkö, päiväkoti, jossa fyysinen läsnäolo on yhä välttämätöntä työntekijöille. Esihenkilöiden läsnäolo ei kuitenkaan ole välttämätöntä ja he saattavat käyttää kommunikointiin suurilta osin sähköpostia ja tekstiviestejä. Varhaiskasvatuksen pätevistä työntekijöistä on tällä hetkellä kiihtyvä pula ja tämä vaikuttaa päiväkotien mahdollisuuksiin toteuttaa varhaiskasvatusta niin laadukkaasti, kuin kuuluisi. Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat hyvin kuormittuneita työntekijäpulan vuoksi ja kokevat usein jopa työuupumusta. Heille esimerkiksi riittävän tuen saaminen, motivointi, tasavertainen kohtelu, hyvä työilmapiiri ja kehittymisen tukeminen voivat auttaa jaksamaan ja pitämään työhyvinvointia yllä. Tutkimuksessa käytettiin esihenkilön etäisyyden teoreettisena pohjana Antonakis’n ja Atwaterin (2002) ehdottamaa mallia. Tämän mallin katsottiin toimivan parhaiten varhaiskasvatuksen organisaation tutkimiseen, sillä siinä huomioidaan sosiaalisen etäisyyden, joka kuvastaa esihenkilön ja työntekijän henkistä läheisyyttä, fyysisen etäisyyden, joka on avainasemassa varhaiskasvatustoiminnassa sekä vuorovaikutuksen määrän, joka kertoo kokonaisuudessaan kaikesta vuorovaikutuksesta, aspektit. Tällä tutkimuksella pyrittiin saamaan selvyyttä esihenkilön etäisyyden ja työntekijöiden työhyvinvoinnin yhteyteen. Päätutkimuskysymys on: Vaikuttaako esihenkilön etäisyys työntekijän työhyvinvointiin? Alatutkimuskysymyksiksi muotoutui nämä kaksi kysymystä: Mihin työhyvinvoinnin osa-alueisiin esihenkilön etäisyys vaikuttaa ja miten? ja Voiko esihenkilön etäisyyden vähyys vaikuttaa negatiivisesti työntekijöiden työhyvinvointiin? Näillä pyrittiin selvittämään tarkemmin, mihin tutkittaviin työhyvinvoinnin osa-alueisiin etäisyys vaikuttaa ja millä tavalla sekä saamaan selvyyttä, voiko etäisyys olla liian vähäistä ja voiko tästä koitua jotakin negatiivista työhyvinvoinnin kannalta. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena ja teemahaastattelut valikoituivat aineistonkeruumenetelmäksi. Empiirisen aineiston keräämiseksi haastateltiin viittä samassa kunnallisessa varhaiskasvatuksen yksikössä työskentelevää työntekijää. Heistä kolme toimi lastentarhanopettajina ja kaksi lastenhoitajina. Kaikkien lähiesihenkilö on päiväkodinjohtaja. Tuloksista ilmeni, että esihenkilöiden etäisyydellä on vaikutusta työhyvinvoinnin osalta etenkin työntekijöiden kokemaan autonomiaan, henkilökohtaiseen kasvuun, tasa-arvoon sekä tukeen ja motivointiin. Epäsuorasti yhteys löytyi myös työntekijöiden stressiin ja työilmapiiriin. Etäisyyden vähyyden ei voitu vahvistaa vaikuttavan negatiivisesti työhyvinvointiin, sillä tästä kokemukset jäivät hyvin vähäisiksi.