Ihmiskauppasäännöksen soveltaminen pakkoavioliiton piirteitä omaavissa tilanteissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisissa tilanteissa ja millä edellytyksin rikoslain ihmiskaupan tunnusmerkistö soveltuu erilaisiin pakkoavioliiton piirteitä omaaviin tilanteisiin. Avioliiton solmimiseen pakottamisen lisäksi pakkoavioliiton piirteitä sisältyy myös tilanteeseen, jossa avioliitto on alun perin solmittu täysin vapaaehtoisesti, mutta olosuhteet myöhemmin muuttuvat sellaisiksi, ettei liitosta irtautuminen enää olekaan toiselle puolisoista mahdollista. Tällaista tilannetta voivat muistuttaa myös erilaiset parisuhdetyyppiset hyväksikäyttötilanteet, joista toinen puolisoista ei halutessaan pääse irtautumaan. Tutkielmassa tarkastellaan kaikkia näitä jollakin tavoin pakkoavioliittoa muistuttavia tilanteita ihmiskauppasäännöksen näkökulmasta.

Tarkastelun apuna tutkielmassa käytetään kahta pakkoavioliiton piirteitä omaavien tilanteiden tyyppitapausta. Ensimmäinen tyyppitapaus on sellainen, jossa toinen puolisoista on pakotettu solmimaan avioliitto, ja toisessa tyyppitapauksessa taas alun perin täysin vapaaehtoisesti aloitettu avioliitto tai parisuhde sen kestäessä muuttuu sellaiseksi, ettei toinen puolisoista pystykään enää irtautumaan tilanteesta halutessaan. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään lainoppia, jonka keinoin pyritään tulkitsemaan ihmiskauppasäännöksen sisältöä. Tärkeimpinä oikeuslähteinä hyödynnetään lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta.

Tutkielmassa havaitaan, että rikoslain ihmiskauppasäännöksen mukaiset ihmiskaupan keinot ja tekotavat sopivat melko hyvin sekä avioliiton solmimisvaiheeseen liittyvän pakottamisen että avioliiton tai parisuhteen kestäessä alkaneen pakottamisen tilanteisiin. Haaste pakkoavioliiton piirteitä omaavissa tilanteissa vaikuttaakin olevan ihmiskauppateon tarkoituksen, ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamisen, täyttyminen. Tutkielmassa argumentoidaan sen puolesta, että avioliitto, jonka solmimiseen toinen puolisoista on pakotettu, on itsessään ihmisarvoa loukkaava olosuhde ja ensimmäisen tyyppitapauksen pitäisi näin ollen tulla ihmiskaupan tunnusmerkistön soveltamisalaan. Toisen tyyppitapauksen kohdalla tilanne on monimutkaisempi, sillä siinä ei voida katsoa olevan kyse itsessään ihmisarvoa loukkaavasta olosuhteesta. Tällöin olosuhteiden avioliiton tai parisuhteen sisällä tulisi olla ihmiskauppasäännöksen tarkoittamalla tavalla ihmisarvoa loukkaavat.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tutkimustulosten kaltainen oikeustila voi tehdä ihmiskauppasäännöksen soveltamisesta ristiriitaista erityisesti tapauksissa, joissa osapuolten välille on solmittu avioliitto. Ihmiskauppa voi kaikkien muiden hyväksikäyttötarkoitusten, kuten seksuaalisen hyväksikäytön ja pakkotyön, tapauksissa täyttyä myös tilanteessa, jossa teon kohdetta painostetaan jatkamaan tiettyä toimintaa. On ristiriitaista, että avioliittoon pakottamisen tapauksessa tosiseikoiltaan muuten täysin samanlaisia tilanteita voidaan tuomioistuimessa arvioida eri tavoin riippuen siitä, onko kyse avioliiton solmimiseen pakottamisesta vai avioeron estämisestä. Pakkoavioliiton tarkempi määrittely kansallisessa lainsäädännössä olisikin tutkimuksen perusteella tarpeen.