Rikosoikeudellisen virkavastuun toteutuminen julkishallinnon automaattisessa päätöksenteossa
Saarikoski, Elina (2023-06-07)
Rikosoikeudellisen virkavastuun toteutuminen julkishallinnon automaattisessa päätöksenteossa
(07.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061956753
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061956753
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on rikosoikeudellisen virkavastuun toteutuminen hallinnon automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Suomessa on 1.5.2023 tullut voimaan uusi julkishallinnon automaattista päätöksentekoa koskeva yleislainsäädäntö, jonka osana tiedonhallintalakiin on lisätty säännökset viranomaisen toimintavelvoitteista automaattista päätöksentekoa hyödynnettäessä. Lainsäädäntö mahdollistaa ainoastaan sääntöpohjaisen automaation, joten tutkielman aihetta analysoidaan ainoastaan sääntöpohjaisen automaation näkökulmasta.
Tutkielmassa tutkitaan, miten tiedonhallintalaissa on toteutettu viranomaiselle asetettavia toimintavelvoitteita ja virkavastuun kohdistamista koskevat säännökset, ja miten niitä tulkitaan suhteessa rikoslain virkavelvollisuuden rikkomista koskeviin säännöksiin. Virkavelvollisuuden rikkominen on valittu analysoitavaksi rikosnimikkeeksi, sillä sen on esitetty olevan yksi yleisimmistä rikosnimikkeistä automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Tutkimuskysymys on, keneen virkavastuu automaattisessa päätöksenteossa voidaan kohdistaa rikoslain 40 luvun 9 ja 10 §:ien mukaisissa virkavelvollisuuden rikkomistapauksissa uudistetun tiedonhallintalain kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan siten ensinnäkin vastuun kohdistamista ja toiseksi virkavelvollisuuden rikkomisen syyksiluettavuuteen liittyviä kysymyksiä, eli tahallisuutta ja tuottamuksellisuutta.
Tutkielman metodina on lainoppi. Lainopillisen metodin myötä lähdeaineistona ovat rikoslain ja uudistetun tiedonhallintalain aiheen kannalta relevantit säännökset. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään laajasti tiedonhallintalain lainvalmisteluaineistoa, virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa oikeuskäytäntöä, erilaisia aihetta käsitteleviä selvityksiä ja valvontaviranomaisten kannanottoja sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielman perusteella virkavastuun toteutumiseen liittyvät kysymykset tulevat todennäköisesti ratkaistaviksi syyksiluettavuutta arvioimalla ja suurimmat ongelmakohdat virkavastuun toteutumisen näkökulmasta liittyvät juuri syyksiluettavuuteen. Tahallisuuden näyttäminen toteen automaattiseen päätöksentekoon liittyvissä virkavelvollisuuden rikkomisrikoksissa vaikuttaa tutkielmassa esitetyn perusteella haastavalta. Virkavastuun toteutuminen on todennäköisintä tuottamuksellisena ja tilanteessa, jossa vastuuhenkilö olisi esimerkiksi välinpitämättömyyden vuoksi tietoisesti toiminut huolimattomasti.
Uusi lainsäädäntö ei ole täysin onnistunut ratkaisemaan virkavastuuseen liittyvää ongelmaa siitä huolimatta, että yhtenä lakikokonaisuuden tavoitteista oli varmistaa virkavastuun toteutuminen hallinnon automaattisessa päätöksenteossa. Jos tulevaisuudessa automaattisessa päätöksenteossa tullaan hyödyntämään tekoälyä, kysymykset vastuun kohdentamisesta ja syyksiluettavuudesta tulevat vielä nykyistäkin haastavammin vastattaviksi ja vaativat mahdollisesti rikosoikeudellisten peruskäsitteiden uudelleenarviointia.
Tutkielmassa tutkitaan, miten tiedonhallintalaissa on toteutettu viranomaiselle asetettavia toimintavelvoitteita ja virkavastuun kohdistamista koskevat säännökset, ja miten niitä tulkitaan suhteessa rikoslain virkavelvollisuuden rikkomista koskeviin säännöksiin. Virkavelvollisuuden rikkominen on valittu analysoitavaksi rikosnimikkeeksi, sillä sen on esitetty olevan yksi yleisimmistä rikosnimikkeistä automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Tutkimuskysymys on, keneen virkavastuu automaattisessa päätöksenteossa voidaan kohdistaa rikoslain 40 luvun 9 ja 10 §:ien mukaisissa virkavelvollisuuden rikkomistapauksissa uudistetun tiedonhallintalain kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan siten ensinnäkin vastuun kohdistamista ja toiseksi virkavelvollisuuden rikkomisen syyksiluettavuuteen liittyviä kysymyksiä, eli tahallisuutta ja tuottamuksellisuutta.
Tutkielman metodina on lainoppi. Lainopillisen metodin myötä lähdeaineistona ovat rikoslain ja uudistetun tiedonhallintalain aiheen kannalta relevantit säännökset. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään laajasti tiedonhallintalain lainvalmisteluaineistoa, virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa oikeuskäytäntöä, erilaisia aihetta käsitteleviä selvityksiä ja valvontaviranomaisten kannanottoja sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielman perusteella virkavastuun toteutumiseen liittyvät kysymykset tulevat todennäköisesti ratkaistaviksi syyksiluettavuutta arvioimalla ja suurimmat ongelmakohdat virkavastuun toteutumisen näkökulmasta liittyvät juuri syyksiluettavuuteen. Tahallisuuden näyttäminen toteen automaattiseen päätöksentekoon liittyvissä virkavelvollisuuden rikkomisrikoksissa vaikuttaa tutkielmassa esitetyn perusteella haastavalta. Virkavastuun toteutuminen on todennäköisintä tuottamuksellisena ja tilanteessa, jossa vastuuhenkilö olisi esimerkiksi välinpitämättömyyden vuoksi tietoisesti toiminut huolimattomasti.
Uusi lainsäädäntö ei ole täysin onnistunut ratkaisemaan virkavastuuseen liittyvää ongelmaa siitä huolimatta, että yhtenä lakikokonaisuuden tavoitteista oli varmistaa virkavastuun toteutuminen hallinnon automaattisessa päätöksenteossa. Jos tulevaisuudessa automaattisessa päätöksenteossa tullaan hyödyntämään tekoälyä, kysymykset vastuun kohdentamisesta ja syyksiluettavuudesta tulevat vielä nykyistäkin haastavammin vastattaviksi ja vaativat mahdollisesti rikosoikeudellisten peruskäsitteiden uudelleenarviointia.