eDNA-menetelmän soveltuvuus fladoissa ja kluuveissa kutevan ahvenkannan ja poikastuotannon määrien arviointiin
Lampinen, Hanna-Leea (2023-06-29)
eDNA-menetelmän soveltuvuus fladoissa ja kluuveissa kutevan ahvenkannan ja poikastuotannon määrien arviointiin
Lampinen, Hanna-Leea
(29.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023081897891
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023081897891
Tiivistelmä
Ahvenen tärkeimpiä lisääntymisalueita ulkosaaristossa ovat fladat, kluuvit ja kluuvijärvet, niiden suotuisten olosuhteiden vuoksi. Nämä luonnonmukaiset alueet ovat kuitenkin muuttuneet esimerkiksi ruoppauksen ja rehevöitymisen vuoksi, heikentäen lisääntymisalueiden poikastuottavuutta. Tällaisille lisääntymisalueille suunnitellaan ja tehdään kunnostuksia ekologisten toimintojen palauttamiseksi. Kunnostusten tuloksia ei ole aikaisemmin juurikaan seurattu. Perinteisesti käytössä olleet seurantamenetelmät mätinauhojen laskenta sukelluksen ja droonin avulla, otos-pyynti rysällä kutukannan kokojakauman ja suuruuden selvittämiseksi, kameraseuranta nousevien ja ulosvaeltavien kalojen laskennassa, sekä vastakuoriutuneiden poikasten tiheyden arviointi ovat osin haasteellisia ja niitä rajoittavat myös olosuhteet. Ympäristö-DNA eli eDNA, luo mahdollisuuden seurata lisääntymisalueiden kunnostusten tuloksellisuutta yksinkertaisemmin ja edullisemmin. Tämän pro gradu -työn pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää, soveltuuko eDNA-menetelmä ahvenkannan ja poikastuotannon määrien arviointiin. Viidestä eri pienvesistökohteesta kerätyistä eDNA-näytteistä eristettiin DNA, jota analysoitiin tarkkoja PCR-menetelmiä hyödyntäen. Työn aikana optimoitiin ensin PCR-menetelmä, jota siten sovellettiin uudessa digitaali-PCR:ssä varsinaisilla näytteillä. PCR:llä tuotettuja tuloksia verrattiin perinteisillä mittausmenetelmillä saatuihin tuloksiin. Tulokset osoittavat, että eDNA-menetelmän avulla pystytään seuraamaan lajin esiintymistä pienvesistökohteissa sekä seuraamaan vaihtelevuutta DNA-pitoisuuksissa eri ajankohtina ja laskemaan niistä ahventen biomassaa. Tuloksista pystyi myös toteamaan, että menetelmään vaaditaan kehitystä ja tarkempia tietoja vertailuaineiston osalta, jotta tuloksista pystyttäisiin luotettavammin arvioimaan pitoisuuksien korrelointia ahventen biomassaan aikuisten ahventen, poikasten ja mädin osalta.