Vapaan testosteronin määrittämiseen käytettävien laskennallisten kaavojen vertailu
Niemi, Juli (2023-08-15)
Vapaan testosteronin määrittämiseen käytettävien laskennallisten kaavojen vertailu
(15.08.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230828111686
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230828111686
Tiivistelmä
Testosteronin puutoksella eli hypogonadismilla tarkoitetaan testosteronin tuotannon tai vaikutusten
vähentymistä. Laboratoriossa pystystään määrittämään plasmasta kokonaistestosteronin määrä. Nykykäsityksen mukaan kuitenkin ainoastaan plasmassa sitoutumattomana oleva testosteroni eli vapaa testosteroni on biologisesti aktiivista. Hypogonadismin kannalta vapaan testosteronin määrittämisellä on erityisesti tarvetta, kun kokonaistestosteroni on viitealueen alarajan tuntumassa. Vapaa testosteroni määritetään laskennallisesti. Tässä tutkimuksessa vertailtiin keskenään Andersonin, Vermeulenin, Ly-Handelsmanin ja Nanjee-Wheelerin vapaan testosteronin määrittämiseksi käytettyjä laskukaavoja. Andersonin kaavan osalta vertailtiin myös erikseen kahta eri Suomessa käytössä olevaa viitealuetta. Tutkimusaineistona oli käytössä on anonymisoitu potilasnäyteaineisto, joka käsittää Tyks Laboratorioiden määrittämiä kokonaistestosteroni-, albumiini- ja SHBG -tasoja. Keskeisimpinä löydöksinä todettiin Nanjee-Wheelerin, Ly-Handelsmanin ja Andersonin kaavan (Tyks Laboratorioiden viitealuetta käytettäessä) tulosten olevan samansuuntaisia. Viitealueen alittavien tulosten osuus oli näillä kolmella kaavalla 52–57 %. Andersonin kaavan muun Suomen viitealuetta käytettäessä viitealueen alittavien tulosten osuus oli 34 % ja Vermeulenin kaavaa käytettäessä 16 %. Kokonaistestosteronin ollessa viitealueen alarajan tuntumassa (8,0-11,0 nmol/l) olivat vastaavat osuudet 84-93 %, 41 % ja 13 %. Laskukaavalla on siis selvä vaikutus hypogonadismin diagnosoinnin kannalta.
vähentymistä. Laboratoriossa pystystään määrittämään plasmasta kokonaistestosteronin määrä. Nykykäsityksen mukaan kuitenkin ainoastaan plasmassa sitoutumattomana oleva testosteroni eli vapaa testosteroni on biologisesti aktiivista. Hypogonadismin kannalta vapaan testosteronin määrittämisellä on erityisesti tarvetta, kun kokonaistestosteroni on viitealueen alarajan tuntumassa. Vapaa testosteroni määritetään laskennallisesti. Tässä tutkimuksessa vertailtiin keskenään Andersonin, Vermeulenin, Ly-Handelsmanin ja Nanjee-Wheelerin vapaan testosteronin määrittämiseksi käytettyjä laskukaavoja. Andersonin kaavan osalta vertailtiin myös erikseen kahta eri Suomessa käytössä olevaa viitealuetta. Tutkimusaineistona oli käytössä on anonymisoitu potilasnäyteaineisto, joka käsittää Tyks Laboratorioiden määrittämiä kokonaistestosteroni-, albumiini- ja SHBG -tasoja. Keskeisimpinä löydöksinä todettiin Nanjee-Wheelerin, Ly-Handelsmanin ja Andersonin kaavan (Tyks Laboratorioiden viitealuetta käytettäessä) tulosten olevan samansuuntaisia. Viitealueen alittavien tulosten osuus oli näillä kolmella kaavalla 52–57 %. Andersonin kaavan muun Suomen viitealuetta käytettäessä viitealueen alittavien tulosten osuus oli 34 % ja Vermeulenin kaavaa käytettäessä 16 %. Kokonaistestosteronin ollessa viitealueen alarajan tuntumassa (8,0-11,0 nmol/l) olivat vastaavat osuudet 84-93 %, 41 % ja 13 %. Laskukaavalla on siis selvä vaikutus hypogonadismin diagnosoinnin kannalta.