Ympäristövahinkojen korvaaminen : Kuinka ankaraa on ympäristövahinkolain ankara vastuu?

Abstract

Toiminnan harjoittajan vastuu ympäristövahingoista perustuu ympäristövahinkolaissa säädetylle ankaralle vastuulle. Laki ei sisällä erityisiä vapautumisperusteita, jotka koskevat ylivoimaisina tapahtumina tunnettuja vastuusta vapauttavia tilanteita. Tästä huolimatta on katsottu, että ympäristövahinkolain tarkoittamasta korvausvastuusta vapautuminen on mahdollista muun muassa silloin, kun vahinko on aiheutunut poikkeuksellisesta luonnon ilmiöstä tai ulkopuolisen teosta. Tutkielmassa tarkastellaan sanottuja tilanteita ja pyritään luomaan kokonaiskuva niistä vapautumisperusteista, jotka voivat tilannekohtaisesti vapauttaa toiminnan harjoittajan ankarasta korvausvastuusta. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, kuinka ankaraa ympäristövahinkolain tarkoittama ankara vastuu on, asettamalla vastuun ankaruus asteikolle: 1) korvauksettomuus – 2) tuottamukseen perustuva korvausvelvollisuus – 3) ankara korvausvelvollisuus, jota on olosuhteista riippuen mahdollisuus korjata – 4) olosuhteista riippumaton täysi korvaus.

Tutkielmassa selvitetään ja analysoidaan ympäristövahinkojen ankaralle vastuulle perustuvaan korvausvelvollisuuteen ja siitä vapautumiseen liittyviä oikeudellisia ongelmia lainopille tyypilliseen tapaan tarkastelemalla ongelmaa säännösmateriaalia ja oikeuskirjallisuutta vasten. Tulkitsemalla voimassa olevaa oikeutta tutkielmassa pyritään luomaan kokonaiskuva vastuun ankaruudesta ja toisaalta tunnistamaan voimassa olevan oikeuden ongelmakohtia. Tulkintametodeina tutkielmassa hyödynnetään muun muassa sanamuodon mukaista, systemaattista, analogista ja vertailevaa tulkintaa. Tulkintametodien monimuotoisuus johtuu erityisesti siitä, että nimenomaisesti tutkimuskohdetta koskeva oikeuskäytäntö ja kirjallisuus on jokseenkin suppeaa, ja perustuu osittain yleisille opeille, jolloin tulkinta-apua joudutaan etsimään samankaltaista ongelmaa koskevasta lainsäädännöstä, oikeuskäytännöstä ja kirjallisuudesta. Oikeusdogmaattisen lähestymistavan tutkielmassa hyödynnetään jossain määrin oikeusvertailevaa ja oikeusteoreettista tutkimusotetta, mutta vallitseva tutkimusmetodi on lainoppi.

Tutkielmassa havaitaan, että ympäristövahinkolain ankarasta vastuusta voidaan vapautua, mutta vastuun ankaruus saattaa vaihdella tilannekohtaisesti. Vastuusta vapautumisen keskeisimpänä kriteerinä on ylivoimaisen tapahtuman poikkeuksellinen luonne, jota arvioidaan lähtökohtaisesti objektiivisesta näkökulmasta käsin. Vastuusta vapautumiseen vaikuttanee kuitenkin muun ohella toiminnan harjoittajan asema ja toiminnan vaarallisuus. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että vastuusta vapautumisen sijaan saattaisi olla tarkoituksenmukaisempaa lähestyä vastuuta vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n sovittelusäännöksestä käsin.