Kyberdeterrenssin diskurssit Suomessa : Näkökulmia strategia- ja politiikka-asiakirjoihin 2013-2023
Kola, Antti (2023-08-31)
Kyberdeterrenssin diskurssit Suomessa : Näkökulmia strategia- ja politiikka-asiakirjoihin 2013-2023
(31.08.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230911122302
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230911122302
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsitellään Suomen kyberturvallisuuden keskeisiä strategioita ja politiikka-asiakirjoja kyberdeterrenssin teoreettisen kehikon kautta. Tutkielman pääasiallinen tarkoitus on selvittää, millaisista rakenteista Suomen kyberdeterrenssin voidaan nähdä muodostuvan ja miten näitä rakenteita on muokattu tarkasteluaikavälillä.
Kybertoimintaympäristö on viime vuosikymmenten aikana nopeasti vallannut elämämme, ja lukuisat yhteiskunnan kannalta keskeiset toiminnot ovat tänä päivänä yhä riippuvaisempia kyberturvallisista ratkaisuista.
Tutkielman taustalla vaikuttaa kansainvälisen politiikan konstruktivistisen teorian mukainen näkemys siitä, että todellisuus on sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta rakentunut. Tämän tutkielman kontekstissa tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kyberdeterrenssiä tulkitaan rakennettavan aineistona toimivien politiikka- ja strategia-asiakirjojen kautta.
Deterrenssiajattelun syntyyn vaikuttaa erityisesti kylmän sodan aikakausi, ja käsitettä leimaa myös tätä kautta rakentuva yhteys kansainvälisen politiikan realismin teoriaan sekä yhdysvaltalaiseen strategiseen ajatteluun. Suomessa deterrenssiä on tutkittu verrattain vähän, ja maan historiallinen tarkastelu osoittaa, että erityisesti naapurisuhteisiin ja kiistämiseen pohjautuva valinta on jossain määrin osoittautunut jatkumoksi kylmän sodan aikakaudelta.
Kyberdeterrenssin käsite puolestaan nojaa pitkälti konventionaaliseen deterrenssiajatteluun, joka tulkitaan yleisesti pyrkimyksenä vaikuttaa ennalta potentiaalisen vastustajan strategiseen ajatteluun niin, ettei kyseinen toimija turvautuisi hyökkäyksellisiin toimiin. Siinä missä konventionaalista deterrenssiä, myös kyberdeterrenssiä on lähestytty perinteisen jaottelun kautta. Uudet näkökulmat kyberdeterrenssiin ovat korostaneet häiriönsietokyvyn ja kiistämisen merkitystä.
Tutkielman aineisto, josta kyberdeterrenssiä tarkastellaan, koostuu vuosien 2013-2023 välillä julkaistuista asiakirjoista, joissa kyberturvallisuutta käsitellään niin ulko-, turvallisuus-, puolustus- kuin sisäpoliittisena kysymyksenä.
Vallitsevia diskursseja tunnistettiin neljä: häiriönsietokyky, kokonaisturvallisuus, kansainvälinen yhteistyö sekä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen vaikuttaminen. Vallitsevat diskurssit eivät ole irrallisia, vaan vuorovaikuttavat toistensa kanssa muodostaen kokonaisuuden. Diskursiivinen tarkastelu osoittaa, että vuosikymmenen aikana on tapahtunut myös muutosta. Kokonaisuudessaan voidaan tulkita, että Suomen kyberdeterrenssin pohja rakentuu kiistämisen varaan, ja muodostaa näin ollen historiallista jatkumoa. Tästä huolimatta, myös aktiivisten vastatoimien varaan rakentuva ajattelu on muovannut erityisesti viimeisen neljän vuoden aikana kyberdeterrenssiä Suomessa.
Kybertoimintaympäristö on viime vuosikymmenten aikana nopeasti vallannut elämämme, ja lukuisat yhteiskunnan kannalta keskeiset toiminnot ovat tänä päivänä yhä riippuvaisempia kyberturvallisista ratkaisuista.
Tutkielman taustalla vaikuttaa kansainvälisen politiikan konstruktivistisen teorian mukainen näkemys siitä, että todellisuus on sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta rakentunut. Tämän tutkielman kontekstissa tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kyberdeterrenssiä tulkitaan rakennettavan aineistona toimivien politiikka- ja strategia-asiakirjojen kautta.
Deterrenssiajattelun syntyyn vaikuttaa erityisesti kylmän sodan aikakausi, ja käsitettä leimaa myös tätä kautta rakentuva yhteys kansainvälisen politiikan realismin teoriaan sekä yhdysvaltalaiseen strategiseen ajatteluun. Suomessa deterrenssiä on tutkittu verrattain vähän, ja maan historiallinen tarkastelu osoittaa, että erityisesti naapurisuhteisiin ja kiistämiseen pohjautuva valinta on jossain määrin osoittautunut jatkumoksi kylmän sodan aikakaudelta.
Kyberdeterrenssin käsite puolestaan nojaa pitkälti konventionaaliseen deterrenssiajatteluun, joka tulkitaan yleisesti pyrkimyksenä vaikuttaa ennalta potentiaalisen vastustajan strategiseen ajatteluun niin, ettei kyseinen toimija turvautuisi hyökkäyksellisiin toimiin. Siinä missä konventionaalista deterrenssiä, myös kyberdeterrenssiä on lähestytty perinteisen jaottelun kautta. Uudet näkökulmat kyberdeterrenssiin ovat korostaneet häiriönsietokyvyn ja kiistämisen merkitystä.
Tutkielman aineisto, josta kyberdeterrenssiä tarkastellaan, koostuu vuosien 2013-2023 välillä julkaistuista asiakirjoista, joissa kyberturvallisuutta käsitellään niin ulko-, turvallisuus-, puolustus- kuin sisäpoliittisena kysymyksenä.
Vallitsevia diskursseja tunnistettiin neljä: häiriönsietokyky, kokonaisturvallisuus, kansainvälinen yhteistyö sekä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen vaikuttaminen. Vallitsevat diskurssit eivät ole irrallisia, vaan vuorovaikuttavat toistensa kanssa muodostaen kokonaisuuden. Diskursiivinen tarkastelu osoittaa, että vuosikymmenen aikana on tapahtunut myös muutosta. Kokonaisuudessaan voidaan tulkita, että Suomen kyberdeterrenssin pohja rakentuu kiistämisen varaan, ja muodostaa näin ollen historiallista jatkumoa. Tästä huolimatta, myös aktiivisten vastatoimien varaan rakentuva ajattelu on muovannut erityisesti viimeisen neljän vuoden aikana kyberdeterrenssiä Suomessa.