Kohti sertifioitua hiilidioksidin talteenottoa Euroopan unionissa : arviointia suoraan ilmasta talteenotetun hiilidioksidin ja sen varastoinnin tulevasta sääntelykehyksestä

Abstract

Ilmastonmuutoksen kriittisyys on saanut sekä tutkijat että poliittiset päättäjät havahtumaan siihen, ettei ilmastonmuutoksen hillintä ole enää mahdollista ainoastaan niin sanotuilla tavanomaisilla päästövähennyskeinoilla. Ilmastoa on välttämätöntä muokata myös keinotekoisesti poistamalla ilmakehästä hiilidioksidia, mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta. Vaikka mahdollisuus ilmaston keinotekoiseen muokkaukseen on tunnistettu jo 1900-luvun alussa, on tosiasialliset ilmastonmuokkaustoimet vielä mitättömiä. Viimeistään IPCC:n raportit ovat herättäneet poliittiset päättäjät hiilenpoistojen välttämättömyyteen, minkä seurauksena aiemmin pitkälti vältellyt hiilenpoistomenetelmät ovat pikkuhiljaa saaneet lainsäätäjien huomion. Tämän tutkielman lähtökohtana on Euroopan komission marraskuussa 2022 antama asetusehdotus hiilenpoistojen sertifioinniksi, joka on ensimmäinen konkreettinen askel hiilenpoistojen sääntelyyn Euroopassa. Euroopan komissio on määritellyt asetusehdotuksessaan hiilenpoistojen laadulliset edellytykset sekä hiilenpoistojen laskemista ja todentamista koskevat säännöt. Asetusehdotus on saanut osakseen kritiikkiä sen säännösten väljyydestä ja ylimalkaisuudesta. Asetusehdotuksen aukollisuus ja siinä olevien säännösten epämääräisyys johtuu erityisesti siitä, että komissio on pyrkinyt laatimaan kaikkiin eri hiilenpoistomenetelmiin soveltuvan yhteisen sääntelykehyksen. Hiilenpoistomenetelmillä on kuitenkin perustavanlaatuisia eroja, jotka edellyttävät yksityiskohtaisempaa huomioimista. Yksi potentiaalisimmista teknologisista hiilenpoistomenetelmistä on hiilidioksidin talteenotto suoraan ilmasta ja sen varastointi (DACCS), joka on tämän tutkielman pääasiallisena tarkastelun kohteena. Tutkielmani tavoitteena on analysoida, mitä erityispiirteitä DACCS-menetelmään liittyy ja miten nämä voidaan ja tulee huomioida menetelmän sääntelyssä. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, miten Euroopan komission hiilenpoistojen sertifiointia koskevan asetusehdotuksen säännöksiä ja geologista varastointia koskevan CCS-direktiivin säännöksiä tulee yksityiskohtaistaa ja kehittää, jotta ne luovat asianmukaisen sääntelykehyksen DACCS-menetelmälle. Asetusehdotuksen ja CCS-direktiivin nykyiset säännökset ovat riittämättömiä siihen nähden, että hiilenpoistoja saadaan lisättyä suoraan ilmasta talteenotettavan hiilidioksidin ja sen varastoinnin avulla. Oikeudellinen epävarmuus hidastaa DACCS-menetelmän käyttöönottoa, joten on tärkeää, että lainsäädännössä oleva aukko ja ongelmallisuudet paikataan ja luodaan suotuisa ilmapiiri laajamittaisille hiilenpoistoille. Tutkielma on tutkimusmetodiltaan sääntelyteoreettinen tutkimus, jossa arvioidaan, mikä sääntelyvaihtoehto on soveltuvin DACCS-menetelmään. Lisäksi tutkielmassa annetaan ehdotuksia sääntelyn kehittämiseksi. Tutkielmassa hyödynnetään oikeustieteellisen kirjallisuuden lisäksi myös muiden tieteenalojen tutkimusta, mikä on ominaista tutkielmassa omaksutulle sääntelyteoreettiselle tutkimusmetodille sekä tutkielman aiheelle, joka on hyvin monialainen. Tutkielman keskeisinä lähteinä ovat myös Euroopan unionin säädökset.