Visuaalisten ja auditiivisten opetusmenetelmien käyttö yläkoulun S2-opetuksessa

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tutkin visuaalisten ja auditiivisten opetusmenetelmien käyttöä suomi toisena kielenä -opetuksessa yläkoulussa. Tavoitteenani on saada selville, miten näitä opetusmenetelmiä hyödynnetään nykyisessä peruskouluopetuksessa 7.–9.-luokilla ja minkälaisia ajatuksia opettajilla on niiden käyttämisestä. Etsin vastauksia kysymyksiin opetusmenetelmän valitsemisesta, kielitaidon tason ja visuaalisten ja auditiivisten opetusmenetelmien suhteesta sekä siitä, mitä kielen asioita ja ilmiöitä visuaalisilla ja auditiivisilla opetusmenetelmillä opetetaan. Tutkimukseni pohjautuu käyttöpohjaiseen kielenopetukseen ja funktionaaliseen kielikäsitykseen. Tutkimukseni aineisto koostuu viiden suomi toisena kielenä -opettajan teemahaastatteluista. Teemahaastattelujen apuna olen käyttänyt itse tekemääni haastattelurunkoa (liite 1), jonka olen laatinut hyödyntäen aiheesta tehtyä aikaisempaa tutkimusta sekä tutkielman teoriaosuudessa esittelemääni teoriataustaa, jossa keskustelen muun muassa eri kielikäsityksistä ja tämänhetkisestä opetussuunnitelmasta. Analysoin haastatteluvastauksia teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin avulla sain selville, että opettajat eivät mieti opetusmenetelmien valitsemista tietoisesti, vaan tekevät valinnat pitkälti oman kokemuksensa perusteella. Tällöin myös opettajan kielikäsitys ohjaa opetuksen toteuttamista. Vastausten perusteella opettajien kielikäsityksessä painottui formaalisuus kirjallisten taitojen opettamisessa, kun taas suullisten taitojen kohdalla opetus oli funktionaalisempaa. Opetusmenetelmien valitsemiseen vaikuttaa tämän lisäksi erityisesti opetettava ryhmä ja oppilaiden kielitaidon taso. Tutkimustulokseni perustuvat täysin opettajien kokemuksiin ja pohdintaan omasta toiminnastaan. Opettajien mukaan visuaalisia opetusmenetelmiä käytetään opetuksessa erityisesti ymmärtämisen varmistamisessa ja havainnollistamisessa. Visuaalisten materiaalien avulla voidaan luoda yhteys oppilaiden muihin osaamiin kieliin ja saada käyttöön oppilaan kielelliset resurssit kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa sitä, että visuaaliset opetusmenetelmät ovat merkityksellisiä monikielisten oppilaiden kielitaidon kehittämisessä ja opetuksen kielitietoisuuden edistämisessä. Auditiiviset opetusmenetelmät taas nähtiin välineellisempinä, sillä niitä käyttäessä ensisijaista on puhutun sisältö, eikä itse kuunteleminen. Audiovisuaalisista opetusmenetelmistä opettajat käyttävät erityisesti opetusvideoita, joita käytetään esimerkiksi mediataitojen opettamisessa ja opittujen asioiden kertaamisessa vaihtoehtoisena opetustapana. Visuaaliset opetusmenetelmät voivat toimia ratkaisuna kielitaitotasoltaan heterogeenisten opetusryhmien opettamisessa. Jotta visuaalisia ja auditiivisia opetusmenetelmiä voitaisiin hyödyntää S2-opetuksessa enemmän ja monipuolisemmin, tarvittaisiin enemmän sopivantasoista oppimateriaalia.