Propensiteettipistemäärämenetelmien vertailua kystektomiatutkimuksessa
Rissanen, Tiia (2023-10-13)
Propensiteettipistemäärämenetelmien vertailua kystektomiatutkimuksessa
(13.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231013140213
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231013140213
Tiivistelmä
Havainnoivissa tutkimuksissa kausaalivaikutuksen eli syy-seuraussuhteiden tutkiminen on hankalaa, sillä tutkimusyksilöiden altistumista eri käsittelyille ei voida kontrolloida. Satunnaistetuissa kokeessa tutkimusyksilöt voidaan satunnaistaa, mutta kaikissa tapauksissa tämä ei ole eettistä tai muuten mahdollista. Tällöin altistetta saaneet tutkimusyksilöt voivat oleellisesti erota kontrolliyksilöistä. Tämä taustamuuttujien välinen ero halutaan tutkimusyksilöissä tasapainottaa.
Propensiteettipistemäärä on käsittelyn määrittämisen todennäköisyys, joka riippuu taustamuuttujista. Sen avulla tasapainotetaan taustamuuttujien vaikutusta altisteeseen, jolloin niiden sekoittava rooli pienenee tai häviää. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan propensiteettipistemäärän neljää yleisintä menetelmää: kaltaistusta, käänteispistepainotusta, ositusta ja kovariaattisovitusta.
Virtsarakkosyövän yksi aggressiivisimmista muodoista on lihasinvasiivinen rakkosyöpä, jota hoidetaan radikaalikirurgialla eli virtsarakon poistolla. Suomessa leikataan vuosittain keskimäärin 180 potilasta. Potilaan taustamuuttujat vaikuttavat päätökseen leikkausta suorittavasta sairaalasta. Tätä valikoitumista tasapainotetaan eri propensiteettipistemäärämenetelmillä, kun halutaan tutkia, onko leikkausta suorittavalla sairaalan koolla vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että propensiteettipistemäärällä on tasapainottava vaikutus ja että eri menetelmät antoivat samankaltaisia tuloksia keskenään.
Propensiteettipistemäärä on käsittelyn määrittämisen todennäköisyys, joka riippuu taustamuuttujista. Sen avulla tasapainotetaan taustamuuttujien vaikutusta altisteeseen, jolloin niiden sekoittava rooli pienenee tai häviää. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan propensiteettipistemäärän neljää yleisintä menetelmää: kaltaistusta, käänteispistepainotusta, ositusta ja kovariaattisovitusta.
Virtsarakkosyövän yksi aggressiivisimmista muodoista on lihasinvasiivinen rakkosyöpä, jota hoidetaan radikaalikirurgialla eli virtsarakon poistolla. Suomessa leikataan vuosittain keskimäärin 180 potilasta. Potilaan taustamuuttujat vaikuttavat päätökseen leikkausta suorittavasta sairaalasta. Tätä valikoitumista tasapainotetaan eri propensiteettipistemäärämenetelmillä, kun halutaan tutkia, onko leikkausta suorittavalla sairaalan koolla vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että propensiteettipistemäärällä on tasapainottava vaikutus ja että eri menetelmät antoivat samankaltaisia tuloksia keskenään.