Kun kunta lakkasi olemasta: Kylä- ja kotiseutuyhdistykset kuntarakenteen muutoksiin reagoivina toimijoina

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on 2000-luvun kunta- ja palvelurakenne muutoksen (PARAS-hanke) vaikutukset paikallistasolla toimiviin yhteisöihin. Tutkimuksessa selvitetään, miten valtionhallinnon ylimmältä taholta alkuun pantu uudistus vaikutti paikallistasolla toimivien kylä- ja kotiseutuyhdistysten toimintaan, toimintaympäristöön sekä minkälaisiin kulttuurisiin prosesseihin kuntaliitos johti yhteisöissä. Suomalaisen yhdistystoiminnan kentällä kylä- ja kotiseutuyhdistykset ovat toimijoita, jotka selkeimmin ovat ottaneet toimintansa kohteiksi kylät ja kotiseudut. Ne ovat myös teemat, joiden puolesta kuntarakenneuudistuksen yhteydessä heräsi paikallistasolla huolta unohdetun sivukylän asemaan jäämisestä sekä paikallisidentiteetin ja kotiseututunteen katoamisesta.

Tutkimuksen kohteena on yhdeksän kylä- ja kotiseutuyhdistystä, jotka toimivat kunnissa, joissa kuntaliitokset toteutettiin vuosina 2007 ja 2009; Mynämäki (Mynämäki ja Mietoinen 2007), Pälkäne (Pälkäne ja Luopioinen 2007), Salo (Salo, Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Suomusjärvi ja Särkisalo 2009) ja Hämeenlinna (Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos 2009). Tutkimuksen pääasiallinen aineisto muodostuu yhdistystoimijoiden kanssa tehdyistä teemahaastatteluista. Yhdistystoimijoiden lisäksi haastatteluihin sisältyy LEADER-ryhmien sekä kulttuuriyhdistysten ja -toimijoiden kanssa toteutetut haastattelut. Aineiston analyysin menetelmänä on lähiluku. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä ja lähilukua suuntaavana teoriana on käytetty Lefebvren sosiaalisen tilan triadia, eli näkökulmaa kunnan muodostumisesta käsitteellistettynä, havaittuna ja elettynä tilana.

Tutkimus osoittaa, että kuntarakenteen uudistus ei jäänyt paikallistasolla vain hallinnolliseksi uudelleen järjestelyksi, vaan sillä oli konkreettisia vaikutuksia yhteisöjen toimintaan ja toimintaympäristöön. Kunnat ovat kylä- ja kotiseutuyhdistysten tärkeimpiä kumppaneita ja muutos kuntarakenteessa toi muutoksia näiden suhteiden muotoihin ja edellytyksiin. Uuden kunnan toimintatavat vaativat yhdistyksiltä sopeutumista, toimintatapojen uudelleen suuntaamista ja vaikuttamistyötä kunnan suuntaan. Kuntaliitokset laukaisivat yhteisöissä myös prosesseja, joissa ne joutuivat uudenlaisten odotusten kohteiksi, miettimään oman toimintansa sisältöjä, (maantieteellistä) laajuutta ja yhdistysten välistä yhteistyötä. Vanhojen kuntarajojen poistumiset liikuttivat myös vanhojen kuntien sisällä vaikuttaneita yhteisöjen välisiä ”rajoja”.

Paikalliseen yhdistystoimijoita kiinnittävinä tekijöinä toimivat paikkojen ominaispiirteet, suku- ja ystävyyssuhteet sekä toimiminen yhdistyksissä. Haastateltavien henkilökohtaiset paikallisidentiteetin kuvaukset näyttäytyvät tutkimuksessa liikkuvampina kuin yhteisöjen, joiden toimintamuodot ja -alueet määrittyvät rajatummiksi. Ihmiset ovat yhdistystoiminnan tärkein voimavara, mutta myös uhka toiminnan loppumiselle, mikäli yhdistykset eivät onnistu saamaan riveihinsä uusia toimijoita. Asukkaiden arkeen paikallistasolla vaikuttavat muutokset aktivoivat ihmisiä mukaan yhdistysten toimintaan.

<b>When the municipality ceased to exist. Village and local heritage associations as reactive actors to municipal mergers</b>

The topic of this study is the restructuring of local government and services in the early 2000s (PARAS project) and its impacts on communities operating at the local level. The research project examines how the reform, initiated at the highest level of state administration, affected the activities and operational environment of village and local heritage associations as well as the cultural processes resulting from the municipal mergers at the local level. The actors involved with village and local heritage associations have most clearly focused their efforts on specific villages and local regions. During the municipal restructuring, concerns were expressed at the local level about the villages and home regions being left behind as neglected and remote villages, causing the sense of place and local identity to disappear.

The study focuses on nine village and local heritage associations that operate in municipalities where the reform was carried out in 2007 and 2009: Mynämäki (Mynämäki and Mietoinen in 2007), Pälkäne (Pälkäne and Luopioinen in 2007), Salo (Salo, Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Suomusjärvi and Särkisalo in 2009) and Hämeenlinna (Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Lammi, Renko and Tuulos in 2009). The main data for the research project consists of thematic interviews conducted with association actors. In addition, the interviews include discussions with the main actors in LEADER groups and cultural associations. The method employed for analysing the data is close reading. The theoretical framework guiding the research and shaping the close reading approach is based on Lefebvre's triad of social space, which adopts the perspective of viewing the municipality as a conceptualised, perceived and lived space.

The study demonstrates that the restructuring of local government and services was not merely about administrative reorganisation but also concretely impacted community activities and the operational environment as a whole. Municipalities are important partners for village and local heritage associations. The municipal restructuring brought about alterations in the forms and prerequisites of such relationships. The operational methods of the new municipality required the associations to adapt, redirect their approaches and engage in advocacy with respect to the municipality. The municipal mergers also triggered processes whereby village and local heritage associations became subject to new expectations, leading them to reconsider the contents of their activities, their (geographical) scope and their inter-associational collaboration. The removal of municipal borders also revealed the ways in which the former ‘boundaries’ between communities had impacted municipal relations.

The characteristics of places, family and friendship ties, as well as involvement in associations, serve as factors emotionally connecting associational actors at the local level. The interviewees' descriptions of their personal local identities appear more fluid and shifting in the study than their identities at the community level, whose modes and areas of operation are defined more narrowly. People are the most significant resource in association activities, but they also pose a threat to the continuation of operations if associations fail to attract new participants. Changes that impact residents' everyday lives at the local level motivate people to participate in association activities.