Asianomistajan asema syyteneuvottelumenettelyssä

Abstract

Tutkielmani käsittelee asianomistajan asemaa Suomessa vuonna 2015 käyttöönotetussa syyteneuvottelumenettelyssä. Syyteneuvottelumenettely on resurssisäästöön pyrkivä menettely, jossa rikoksesta epäilty tunnustaa teon, josta häntä epäillään, ja tunnustusta vastaan syyttäjä sitoutuu vaatimaan rikoksesta epäillylle rangaistusta lievennettyä rangaistusasteikkoa käyttäen. Lisäksi jos rikoksesta epäilty on tunnustuksellaan edistänyt jonkin rikoksen selvittämistä, muiden hänen tekemikseen epäiltyjen tekojen esitutkintaa voidaan rajoittaa tai se voidaan lopettaa taikka syyttäjä voi tehdä tunnustuksen perusteella muista syyteharkinnassa olevista rikoksista syyttämättäjättämispäätöksen. Tutkimukseni kohteena on se, millainen asianomistajan asema on syyteneuvottelumenettelyssä verrattuna tavalliseen rikosprosessiin. Käsittelen tutkielmassani erityisesti asianomistajan asemaa, mistä asianomistajan vahvaksi kutsuttu asema rikosprosessissa muodostuu ja miten syyteneuvottelumenettely vaikuttaa asianomistajan asemaan ja erityisesti asianomistajan yksityisoikeudelliseen vaatimukseen ja sen käsittelyyn. Tutkielmani on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli tutkin voimassa olevaa oikeutta. Lähteinäni käytän voimassa olevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Tarkoituksenani on tutkia teoreettisella tasolla, miten lainsäädäntö on ottanut asianomistajan huomioon syyteneuvottelumenettelyä koskevassa lainsäädännössä. Voimassa oleva syyteneuvottelumenettelyä koskeva lainsäädäntö on huomioinut asianomistajan aseman ja mahdollistaa tämän osallistumisen menettelyyn kohtuullisen aktiivisesti. Jos asianomistajalla on asiassa vaatimuksia, asianomistajan suostumus menettelyyn on syyteneuvottelumenettelyn edellytys. Osaltaan syyteneuvottelu voi edistää asianomistajan asemaa nopeuttamalla kokonaisprosessin kestoa. Lisäksi asianomistajan kannalta on edullista, että epäillystä menettelystä ja siten myös mahdollisen yksityisoikeudellisen vaatimuksen perusteesta tulee tunnustamisen perusteella riidaton. Toisaalta syyteneuvottelumenettelyyn liittyen on olennaista huomata, että menettelyn pyrkiessä resurssisäästöön tunnustamisoikeudenkäynnissä ei juuri esitetä näyttöä. Menettely voi siten heikentää sellaisen asianomistajan asemaa, jonka yksityisoikeudellisen vaatimuksen menestyminen edellyttäisi lisänäytön esittämistä, sillä mikäli näytön esittäminen venyttäisi tunnustamisoikeudenkäyntiä, tuomioistuimella on oikeus erottaa asia syyteneuvottelumenettelystä erilliseksi riita-asiaksi. Syyteneuvottelumenettely vaikuttaa myös negatiivisesti sellaisen henkilön asemaan, joka on syyteneuvottelumenettelyyn liittyvien esitutkinnan rajoittamis- tai syyttämättäjättämispäätösten kohteina olevien tekojen asianomistaja.