Paikannettua puutarhataiteen historiaa : Geokoodaus kulttuuriympäristöjen inventointien tiedonkeruumenetelmänä
Kukkamäki, Susanna (2023-10-27)
Paikannettua puutarhataiteen historiaa : Geokoodaus kulttuuriympäristöjen inventointien tiedonkeruumenetelmänä
(27.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231115146726
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231115146726
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -työssä tutkin arkistoaineiston geokoodauksen mahdollisuuksia etenkin kulttuuriympäristöjen inventointien alun tiedonkeruuvaiheessa. Geokoodaus on prosessi, jossa tekstipohjainen kuvaus sijainnista, kuten osoite, muunnetaan koordinaateiksi. Paikkatietojärjestelmän avulla geokoodatut kohteet esitetään useimmiten pisteinä kartalla. Vertaan geokoodattua aineistoa kolmeen valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY).
Tutkimusaineistoni on Turun yliopiston maisemantutkimuksen kokoama puutarha- ja maisema-arkkitehtien suunnitelmatietokanta. Tietokanta sisältää Arkkitehtuurimuseon ja Lepaan puutarhamuseon järjestettyjen kokoelmien suunnitelmatiedot. Tietokannassa oli tutkimuksen aikaan kymmenen suunnittelijan työt vuosilta 1913–1999. Suunnittelijat edustavat modernin puutarha- ja maisemasuunnittelun huippua Suomessa. Geokoodasin tietokannan suunnitelmat kolmesta kaupungista: Helsinki, Turku ja Pori.
Museovirastossa laaditaan ympäristöministeriön toimeksiannosta esiselvitystä RKY-inventoinnin päivittämisestä. Yhtenä mahdollisuutena on nähty vihreän kulttuuriperinnön huomioiminen aiempaa enemmän. Pro gradu -tutkielmani on pieneltä osaltaan mukana tässä esiselvityksessä. Tarkastelen yhtä RKY-aluetta jokaisesta geokoodatusta kaupungista. Tutkin minkälaisia tietokannan suunnitelmia alueilta löytyy ja toisaalta mitä jää ulkopuolelle. Tarkasteltavat RKY-alueet ovat Helsingissä Länsi-Herttoniemen pientaloalue, Porissa Pihlavan saha ja asuinalueet, ja Turussa Turun yliopisto.
Menetelmän avulla löysin yhtymäkohtia suunnitelmatietokannan ja tarkasteltavien RKY-alueiden välillä. Näin yhdellä silmäyksellä, mitkä suunnitelmat sijoittuvat RKY-alueen sisäpuolelle ja saatoin tutkia helposti myös ympäröiviä suunnitelmakohteita. Menetelmä vaatii paikkatietojärjestelmien käyttötaitoja sekä tulosten epävarmuuksien tarkkaa arviointia ja huomiointia. Virheiden vähentämiseksi lähtöaineiston ja käytettävän karttapalvelun tulee olla mahdollisimman täydellisiä. Menetelmää voi hyödyntää kulttuuriympäristöjen inventointiprosessissa, sekä muussa paikkaan sidotun tiedon esittämisessä ja analysoinnissa.
Tutkimusaineistoni on Turun yliopiston maisemantutkimuksen kokoama puutarha- ja maisema-arkkitehtien suunnitelmatietokanta. Tietokanta sisältää Arkkitehtuurimuseon ja Lepaan puutarhamuseon järjestettyjen kokoelmien suunnitelmatiedot. Tietokannassa oli tutkimuksen aikaan kymmenen suunnittelijan työt vuosilta 1913–1999. Suunnittelijat edustavat modernin puutarha- ja maisemasuunnittelun huippua Suomessa. Geokoodasin tietokannan suunnitelmat kolmesta kaupungista: Helsinki, Turku ja Pori.
Museovirastossa laaditaan ympäristöministeriön toimeksiannosta esiselvitystä RKY-inventoinnin päivittämisestä. Yhtenä mahdollisuutena on nähty vihreän kulttuuriperinnön huomioiminen aiempaa enemmän. Pro gradu -tutkielmani on pieneltä osaltaan mukana tässä esiselvityksessä. Tarkastelen yhtä RKY-aluetta jokaisesta geokoodatusta kaupungista. Tutkin minkälaisia tietokannan suunnitelmia alueilta löytyy ja toisaalta mitä jää ulkopuolelle. Tarkasteltavat RKY-alueet ovat Helsingissä Länsi-Herttoniemen pientaloalue, Porissa Pihlavan saha ja asuinalueet, ja Turussa Turun yliopisto.
Menetelmän avulla löysin yhtymäkohtia suunnitelmatietokannan ja tarkasteltavien RKY-alueiden välillä. Näin yhdellä silmäyksellä, mitkä suunnitelmat sijoittuvat RKY-alueen sisäpuolelle ja saatoin tutkia helposti myös ympäröiviä suunnitelmakohteita. Menetelmä vaatii paikkatietojärjestelmien käyttötaitoja sekä tulosten epävarmuuksien tarkkaa arviointia ja huomiointia. Virheiden vähentämiseksi lähtöaineiston ja käytettävän karttapalvelun tulee olla mahdollisimman täydellisiä. Menetelmää voi hyödyntää kulttuuriympäristöjen inventointiprosessissa, sekä muussa paikkaan sidotun tiedon esittämisessä ja analysoinnissa.