Collective sensemaking during the early phases of sustainability working group identity creation: Walking the sustainability talk
Männistö, Maria-Elisa (2023-12-08)
Collective sensemaking during the early phases of sustainability working group identity creation: Walking the sustainability talk
Männistö, Maria-Elisa
(08.12.2023)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9557-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9557-8
Tiivistelmä
The existing literature on sensemaking has largely overlooked the importance of resource scarcity as a fundamental factor in strategy implementation and sustainability challenges. Sustainability strategy is typically implemented in organisations through sustainability working groups that develop action plans under resource scarcity. Resource scarcity often leads to conflicting interests among part-taking stakeholders, resulting in organizational tensions and negative emotions at the group level that threaten the development of group identity. Furthermore, despite its central role in successful strategy implementation and sensemaking, the literature on organizational identity has neglected the early stages of working group identity creation research. Groups acts as a practical tool for strategy implementation being part of the organizational management system. Therefore, this research combines sensemaking theory, based on Sandberg and Tsoukas' (2020) types, with self-categorisation theory (SCT), as originally proposed by Turner et al. (1987), to provide a more nuanced theoretical model of group identity creation. These different types of sensemaking have opened new research avenues by bridging the cognitivist and constructivist research streams, leading to a more nuanced understanding of the temporary and processual nature of sensemaking.
This research responds to the call from behavioural strategy scholars for more empirical research on strategy implementation by taking a socio-material approach to sensemaking and group identity creation. It follows the critical realism research philosophy in which material reality forms the objective nature of the world and social systems produce a framework for the way actors subjectively perceive the world. The socio-materiality perspective in sensemaking research recognizes the importance of the emotional needs of individual actors as a driving force behind social communication and the use and allocation of resources. Power processes and group dynamics are important elements within socio-materiality, and rituals, rules, resource allocation and use are intertwined with group structures and ongoing structuring processes, such as emerging group norms. The sociomaterial approach at the intersection of sensemaking and group identity creation is still a relatively unexplored area, which justifies the intertwined use of deductive and inductive approaches in this research.
The focus of the study is on exploring how the sustainability working group navigates and establishes itself amidst strategic objectives, expectations of primary stakeholders (including paradoxical expectations related to sustainability issues), emotional reactions and allocation of scarce resources during its early creation phase. The sociomaterial approach allows for the examination of social dynamics and organising within their material context under the framework of “practical rationality”. Taking a critical realism stance in sociomateriality allows us to analyse social and material structure and structuring (e.g. group identity process) as a separate constituent from actors’ actions (i.e. socially constructed through subjective experienced agency), while recognising that embodied actions or inactivity bring structure alive.
According to the findings in this study, the formation of a sustainability working group's identity is an iterative process that intertwines conscious cognitive mental models with unconscious cognitive and emotional processes of actors within the socio-material environment. Building on previous literature and informed by empirical observations, this research finalizes a theoretical model of early-stage group identity formation through abductive research logic. In addition, this study has identified the gradual emergence of various sensemaking types and the transitional periods in the creation of group identity from the individual to the group levels. Furthermore, a detailed codebook including guidelines has been created, which will provide directions for future research on collective sensemaking and group relationships in the field of behavioural strategy. This study provides insights into the dynamic interplay of group identity creation and internal processes within sustainability working groups. While recognizing the importance of exploring the effective management of paradoxical tensions in implementing sustainability strategies, the primary focus remains on examining the complex dynamics of group identity creation. This focal point aims to establish the groundwork for forthcoming research pathways and the development of practical instruments for managing sustainability. The ultimate goal is to increase the efficiency of implementing sustainability initiatives through the collaborative efforts of a sustainability working group. Vastuullisuuspuheesta tekoihin. Kollektiivinen tolkuntekeminen vastuullisuusjohtamisen työryhmän identiteetin luomisen alkuvaiheessa
Tässä ajassa monet organisaatiot kamppailevat vastuullisuusjohtamisen haasteiden äärellä, joiden ytimessä vallitsee luontokadon myötä kiihtyvä resurssiniukkuus. Länsimaisessa talousjärjestelmässä ja työelämässä vallinnut jatkuvan kasvun logiikka on yksiselitteisesti kestämätön ja organisaatiot etsivät kiihtyvällä vauhdilla uusia vastuullisempia toiminta- ja tuotantomalleja luodakseen kestävää arvoa yhteiskunnassa. Vastuullisuustyöryhmien perustaminen ja johtaminen ovat osa tätä ilmiötä. Työryhmät sosiaalisena systeeminä toimivat yksilön ja organisaation johtamisen työvälineenä liittymällä osaksi organisaation johtamisjärjestelmää sekä vastuullisuusstrategian toimeenpanoa. Vastuullisuustyöryhmät kohtaavat arjessaan yhteiskuntamme jo lähes unohtaman elollisissa systeemeissä vallitsevan resurssiniukkuuden ja sen synnyttämät luonnolliset jännitteet.
Ryhmätutkimuksessa ryhmän jäsenien kohtaamat resurssiniukkuuden jännitteet eivät koske vain ryhmän sisäistä resurssiallokaatiota vaan ulottuvat myös ryhmän sidosryhmien suhteissa tapahtuvaan resurssiallokaatiopohdintaan haastaen ryhmäidentiteetin kehittymistä. Ryhmään liittyminen ja kuuluminen ovat ihmisen perustarpeita, ja ryhmän resurssineuvottelu liittyy siellä olevien ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen tietyn perustehtävän ja ryhmän tavoitteiden äärellä. Työryhmän jäsenet tunnustelevat ja neuvottelevat heti ensimetreistä lähtien esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden normeista ja arvostuksen tai turvallisuuden tunteiden saavuttamisesta. Valtaa tunnustellaan ja konstruoidaan työryhmän sisällä ja myös suhteissa sen ulkoisiin sidosryhmiin. Vastuullisuustyöryhmä kohtaa organisaatiosysteemin valtarakenteiden ja normien muutostyön haasteet, jotka jäävät usein vastuullisuusstrategiaa ylätasolla laadittaessa piileviksi. Puheesta tekoihin on organisaatiotodellisuudessa pitkähkö matka ja ilman valtaa työryhmän toimijuus jää näennäiseksi.
Työryhmän on kyettävä tekemään tolkkua kompleksisestä toimintaympäristöstä tunnistaakseen oman perustehtävänsä, tavoitteet sekä sosiaalisen suhdeverkoston potentiaalisine resursseineen ja sen ryhmään kohdistuvat odotukset. Oman perustehtävän tunnistaminen käynnistää ryhmäidentiteetin luomisen prosessin, jonka aikana ryhmän jäsenet aistivat, luovat ymmärrystä, neuvottelevat ja sisäistävät ryhmän normatiiviset säännöt sen päätöksentekoon liittyen. Vastuullisuustyöryhmän ensihetket synnyttävät sen eettisen ja normatiivisen perustan, jonka varassa organisaation vastuullisuusstrategiatyön käytäntöön toimeenpano pitkälti lepää.
Käyttäytymisstrategian tutkijat ovat peräänkuuluttaneet lisää empiiristä tutkimusta siitä, miten strategia muuttuu puheista ja suunnitelmista todellisiksi teoksi. Tämä tutkimus vastaa kutsuun tuottamalla mallin vastuullisuustyöryhmän tolkuntekemisen ja ryhmäidentiteetin luomisen prosessista. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti Sandbergin ja Tsoukasin (2020) tolkuntekemisen eri tyyppejä yhdistäen niistä saatuja oivalluksia itsekategorisointiteoriaan (self-categorization theory, SCT) ja erityisesti Turnerin (1987) alkuperäiseen teoriaan nojautuen. Tolkuntekemisen tyyppien avulla on tässä tutkimuksessa rakennettu silta kognitivistisen ja konstruktivistisen tolkuntekemisen- ja ryhmäidentiteetti-tutkimusalueiden välille mahdollistaen työryhmän tolkuntekemisen ajallisen ja prosessuaalisen luonteen yksityiskohtaisemman ymmärryksen rakentumisen.
Tutkimuksessa keskitytään tutkimaan, miten vastuullisuustyöryhmä navigoi ja vakiinnuttaa asemansa strategisten tavoitteiden, ensisijaisten sidosryhmien odotusten (mukaan lukien kestävyyskysymyksiin liittyvät paradoksaaliset odotukset), emotionaalisten reaktioiden ja niukkojen resurssien kohdentamisen keskellä sen perustamisvaiheessa. Tutkimuksessa käytetyn sosiomateriaalisen lähestymistavan avulla voidaan tarkastella sosiaalista dynamiikkaa ja työryhmän organisoitumista materiaalisessa kontekstissaan "käytännöllisen rationaalisuuden" puitteissa. Kriittisen realismin omaksuminen sosiomateriaalisuudessa antaa meille mahdollisuuden analysoida sosiaalista ja materiaalista rakennetta ja jäsentymistä (esim. ryhmäidentiteettiprosessia) toimijoiden toimista erillisenä osatekijänä (eli sosiaalisesti rakentuneena subjektiivisen kokemuksen kautta) ja tunnustaa samalla, että ruumiillistuneet toimet tai toimimattomuus tuovat rakenteen eloon.
Aiempaan kirjallisuuteen perustuen ja empiiristen havaintojen perusteella tässä tutkimuksessa viimeistellään teoreettinen malli työryhmän identiteetin muodostumisesta alkuvaiheessa abduktiivisen tutkimuslogiikan avulla. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vastuullisuustyöryhmän identiteetin muodostuminen on iteratiivinen prosessi, jossa tietoiset kognitiiviset mielenmallit kietoutuvat yhteen sosiomateriaalisen ympäristön toimijoiden tiedostamattomien kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien kanssa. Lisäksi tässä tutkimuksessa on tunnistettu erilaisten tolkuntekemisen tyyppien asteittainen esiin tuleminen ja siirtymävaiheet työryhmän ryhmäidentiteetin luomisen aikana yksilötasolta ryhmätasolle. Lisäksi tässä tutkimuksessa on luotu yksityiskohtainen koodikirja, joka sisältää ohjeita antaen suuntaa kollektiivista tolkuntekemistä ja ryhmäsuhteita koskevalle tulevalle tutkimukselle käyttäytymisstrategian alalla. Työryhmien johtamiselle ja ohjaamiselle löytyy myös yksityiskohtainen työryhmän käynnistämisen rakennekuvaus niiden työskentelyn käynnistämisen työvälineeksi. On aika siirtyä vastuullisuuspuheesta tekoihin.
This research responds to the call from behavioural strategy scholars for more empirical research on strategy implementation by taking a socio-material approach to sensemaking and group identity creation. It follows the critical realism research philosophy in which material reality forms the objective nature of the world and social systems produce a framework for the way actors subjectively perceive the world. The socio-materiality perspective in sensemaking research recognizes the importance of the emotional needs of individual actors as a driving force behind social communication and the use and allocation of resources. Power processes and group dynamics are important elements within socio-materiality, and rituals, rules, resource allocation and use are intertwined with group structures and ongoing structuring processes, such as emerging group norms. The sociomaterial approach at the intersection of sensemaking and group identity creation is still a relatively unexplored area, which justifies the intertwined use of deductive and inductive approaches in this research.
The focus of the study is on exploring how the sustainability working group navigates and establishes itself amidst strategic objectives, expectations of primary stakeholders (including paradoxical expectations related to sustainability issues), emotional reactions and allocation of scarce resources during its early creation phase. The sociomaterial approach allows for the examination of social dynamics and organising within their material context under the framework of “practical rationality”. Taking a critical realism stance in sociomateriality allows us to analyse social and material structure and structuring (e.g. group identity process) as a separate constituent from actors’ actions (i.e. socially constructed through subjective experienced agency), while recognising that embodied actions or inactivity bring structure alive.
According to the findings in this study, the formation of a sustainability working group's identity is an iterative process that intertwines conscious cognitive mental models with unconscious cognitive and emotional processes of actors within the socio-material environment. Building on previous literature and informed by empirical observations, this research finalizes a theoretical model of early-stage group identity formation through abductive research logic. In addition, this study has identified the gradual emergence of various sensemaking types and the transitional periods in the creation of group identity from the individual to the group levels. Furthermore, a detailed codebook including guidelines has been created, which will provide directions for future research on collective sensemaking and group relationships in the field of behavioural strategy. This study provides insights into the dynamic interplay of group identity creation and internal processes within sustainability working groups. While recognizing the importance of exploring the effective management of paradoxical tensions in implementing sustainability strategies, the primary focus remains on examining the complex dynamics of group identity creation. This focal point aims to establish the groundwork for forthcoming research pathways and the development of practical instruments for managing sustainability. The ultimate goal is to increase the efficiency of implementing sustainability initiatives through the collaborative efforts of a sustainability working group.
Tässä ajassa monet organisaatiot kamppailevat vastuullisuusjohtamisen haasteiden äärellä, joiden ytimessä vallitsee luontokadon myötä kiihtyvä resurssiniukkuus. Länsimaisessa talousjärjestelmässä ja työelämässä vallinnut jatkuvan kasvun logiikka on yksiselitteisesti kestämätön ja organisaatiot etsivät kiihtyvällä vauhdilla uusia vastuullisempia toiminta- ja tuotantomalleja luodakseen kestävää arvoa yhteiskunnassa. Vastuullisuustyöryhmien perustaminen ja johtaminen ovat osa tätä ilmiötä. Työryhmät sosiaalisena systeeminä toimivat yksilön ja organisaation johtamisen työvälineenä liittymällä osaksi organisaation johtamisjärjestelmää sekä vastuullisuusstrategian toimeenpanoa. Vastuullisuustyöryhmät kohtaavat arjessaan yhteiskuntamme jo lähes unohtaman elollisissa systeemeissä vallitsevan resurssiniukkuuden ja sen synnyttämät luonnolliset jännitteet.
Ryhmätutkimuksessa ryhmän jäsenien kohtaamat resurssiniukkuuden jännitteet eivät koske vain ryhmän sisäistä resurssiallokaatiota vaan ulottuvat myös ryhmän sidosryhmien suhteissa tapahtuvaan resurssiallokaatiopohdintaan haastaen ryhmäidentiteetin kehittymistä. Ryhmään liittyminen ja kuuluminen ovat ihmisen perustarpeita, ja ryhmän resurssineuvottelu liittyy siellä olevien ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen tietyn perustehtävän ja ryhmän tavoitteiden äärellä. Työryhmän jäsenet tunnustelevat ja neuvottelevat heti ensimetreistä lähtien esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden normeista ja arvostuksen tai turvallisuuden tunteiden saavuttamisesta. Valtaa tunnustellaan ja konstruoidaan työryhmän sisällä ja myös suhteissa sen ulkoisiin sidosryhmiin. Vastuullisuustyöryhmä kohtaa organisaatiosysteemin valtarakenteiden ja normien muutostyön haasteet, jotka jäävät usein vastuullisuusstrategiaa ylätasolla laadittaessa piileviksi. Puheesta tekoihin on organisaatiotodellisuudessa pitkähkö matka ja ilman valtaa työryhmän toimijuus jää näennäiseksi.
Työryhmän on kyettävä tekemään tolkkua kompleksisestä toimintaympäristöstä tunnistaakseen oman perustehtävänsä, tavoitteet sekä sosiaalisen suhdeverkoston potentiaalisine resursseineen ja sen ryhmään kohdistuvat odotukset. Oman perustehtävän tunnistaminen käynnistää ryhmäidentiteetin luomisen prosessin, jonka aikana ryhmän jäsenet aistivat, luovat ymmärrystä, neuvottelevat ja sisäistävät ryhmän normatiiviset säännöt sen päätöksentekoon liittyen. Vastuullisuustyöryhmän ensihetket synnyttävät sen eettisen ja normatiivisen perustan, jonka varassa organisaation vastuullisuusstrategiatyön käytäntöön toimeenpano pitkälti lepää.
Käyttäytymisstrategian tutkijat ovat peräänkuuluttaneet lisää empiiristä tutkimusta siitä, miten strategia muuttuu puheista ja suunnitelmista todellisiksi teoksi. Tämä tutkimus vastaa kutsuun tuottamalla mallin vastuullisuustyöryhmän tolkuntekemisen ja ryhmäidentiteetin luomisen prosessista. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti Sandbergin ja Tsoukasin (2020) tolkuntekemisen eri tyyppejä yhdistäen niistä saatuja oivalluksia itsekategorisointiteoriaan (self-categorization theory, SCT) ja erityisesti Turnerin (1987) alkuperäiseen teoriaan nojautuen. Tolkuntekemisen tyyppien avulla on tässä tutkimuksessa rakennettu silta kognitivistisen ja konstruktivistisen tolkuntekemisen- ja ryhmäidentiteetti-tutkimusalueiden välille mahdollistaen työryhmän tolkuntekemisen ajallisen ja prosessuaalisen luonteen yksityiskohtaisemman ymmärryksen rakentumisen.
Tutkimuksessa keskitytään tutkimaan, miten vastuullisuustyöryhmä navigoi ja vakiinnuttaa asemansa strategisten tavoitteiden, ensisijaisten sidosryhmien odotusten (mukaan lukien kestävyyskysymyksiin liittyvät paradoksaaliset odotukset), emotionaalisten reaktioiden ja niukkojen resurssien kohdentamisen keskellä sen perustamisvaiheessa. Tutkimuksessa käytetyn sosiomateriaalisen lähestymistavan avulla voidaan tarkastella sosiaalista dynamiikkaa ja työryhmän organisoitumista materiaalisessa kontekstissaan "käytännöllisen rationaalisuuden" puitteissa. Kriittisen realismin omaksuminen sosiomateriaalisuudessa antaa meille mahdollisuuden analysoida sosiaalista ja materiaalista rakennetta ja jäsentymistä (esim. ryhmäidentiteettiprosessia) toimijoiden toimista erillisenä osatekijänä (eli sosiaalisesti rakentuneena subjektiivisen kokemuksen kautta) ja tunnustaa samalla, että ruumiillistuneet toimet tai toimimattomuus tuovat rakenteen eloon.
Aiempaan kirjallisuuteen perustuen ja empiiristen havaintojen perusteella tässä tutkimuksessa viimeistellään teoreettinen malli työryhmän identiteetin muodostumisesta alkuvaiheessa abduktiivisen tutkimuslogiikan avulla. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vastuullisuustyöryhmän identiteetin muodostuminen on iteratiivinen prosessi, jossa tietoiset kognitiiviset mielenmallit kietoutuvat yhteen sosiomateriaalisen ympäristön toimijoiden tiedostamattomien kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien kanssa. Lisäksi tässä tutkimuksessa on tunnistettu erilaisten tolkuntekemisen tyyppien asteittainen esiin tuleminen ja siirtymävaiheet työryhmän ryhmäidentiteetin luomisen aikana yksilötasolta ryhmätasolle. Lisäksi tässä tutkimuksessa on luotu yksityiskohtainen koodikirja, joka sisältää ohjeita antaen suuntaa kollektiivista tolkuntekemistä ja ryhmäsuhteita koskevalle tulevalle tutkimukselle käyttäytymisstrategian alalla. Työryhmien johtamiselle ja ohjaamiselle löytyy myös yksityiskohtainen työryhmän käynnistämisen rakennekuvaus niiden työskentelyn käynnistämisen työvälineeksi. On aika siirtyä vastuullisuuspuheesta tekoihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2839]