"Minut vain ajettiin siellä pelolla nurkkaan" : Muistoja opettajan oppilaaseen kohdistamasta kouluväkivallasta 1930–1970-lukujen Suomesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä opettajien käyttämästä kouluväkivallasta ja selvittää, minkälaista väkivaltaa opettajat ovat käyttäneet 1930–1970-lukujen Suomessa sekä minkälaisia tunteita, kokemuksia ja seurauksia kouluväkivaltakokemuksiin liittyy. Tutkimuksessa kouluväkivaltatilanteita tarkastellaan väkivaltaa kokeneiden oppilaiden näkökulmasta ja kouluväkivalta määritellään laajana ilmiönä, joka voi ilmetä opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa tai piiloisemmin koulun rakenteissa ja toimintatavoissa.

Tutkimuksen aineisto koostuu Minun koulumuistoni -keruuhankkeen koulumuistokirjoituksista. Koulumuistoaineistosta on rajattu kouluväkivaltatilanteet, jotka ovat tapahtuneet muistelijan ollessa kansa- tai keskikoulussa vuosina 1930–1970. Tutkimukseen valittiin 49 muistelijan kirjoitukset, joista löytyi yhteensä 149 kouluväkivaltatilannetta. Aineiston rajaus on toteutettu teoriaohjaavasti, ja aineistoa on analysoitu kvalitatiivisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksessa havaittiin, että opettajan käyttämällä väkivallalla oli useita ilmenemismuotoja. Muistelijat toivat esiin opettajan käyttämää vakavaakin fyysistä väkivaltaa siitä huolimatta, että oppilaiden fyysinen kurittaminen oli laitonta. Väkivaltaa kuvattiin myös seksuaalissävytteisinä tekoina, syrjintänä, vahingollisina käytänteinä ja pedagogisina ratkaisuina. Uhreiksi joutuivat erityisesti heikossa asemassa olevat oppilaat. Oppilaita kasvatettiin ja rangaistiin alistamalla sekä häpeää ja pelkoa tuottamalla, ja koulumuistokokemuksiin liitettiin pääasiassa negatiivisia tunteita. Teksteistä kävi ilmi, että lapsuudessa koetun kouluväkivallan vakavuus tiedostettiin joskus vasta aikuisena ja väkivallalla saattoi olla pitkäaikaisia seurauksia uhrille.

Tulokset osoittavat, että opettajan kyseenalaistamaton auktoriteettiasema aiheutti väkivaltaa kokeneille oppilaille avuttomuuden kokemuksia. Kirjoittajilla oli muistoja, joissa opettajan väkivaltainen käytös ja pelon ilmapiiri haittasivat oppimista. Väkivallan aiheuttamat häpeän kokemukset olivat voimakkaita ja opettajan käyttämä henkinen väkivalta näyttäytyi vahingollisena. Muistelijat kuvasivat, kuinka yhteiskunnan eriarvoiset rakenteet heijastuivat myös kouluun, jossa ne ilmenivät opettajan konkreettisina väkivallantekoina. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että koulumaailmasta tarvittaisiin ajankohtaista tutkimusta väkivallan piiloisemmista ilmenemismuodoista, sekä opettajan väkivaltaisen käytöksen vaikutuksista oppilaan koulukokemuksiin sekä oppimiseen.