Luontosuhteet ja saaristolaiselämä Johanna Venhon saaristolaisromaanissa Syyskirja
Räisänen, Pinja (2023-11-22)
Luontosuhteet ja saaristolaiselämä Johanna Venhon saaristolaisromaanissa Syyskirja
(22.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231215154851
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231215154851
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Johanna Venhon romaanin Syyskirja (2021) luontosuhteita sekä teoksessa esiintyvää luontoa keskittyen erityisesti teoksen tapahtumapaikkaan, Klovharun saareen. Tutkin, millaisia päähenkilöiden Toven ja Marian luontosuhteet ovat, mikä niihin vaikuttaa ja miten saaristolaiselämä näkyy teoksessa.
Tarkastelen kohdettani ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen keinoin. Sen lisäksi käytän humanistisen maantieteen käsitystä paikasta, eritoten Pauli Tapani Karjalaisen topobiografian ja Yi-Fu Tuanin topofilian käsitteitä. Ajattelen Syyskirjan olevan saaristolaisromaani, joten tarkastelen sitä myös saaristolaisromaanin lajin jatkumossa. Tässä olen hyödyntänyt eniten Maria Laakson, Toni Lahtisen ja Merja Sagulinin toimittamaa antologiateosta Lintukodon rannoilta. Saarikertomukset suomalaisessa kirjallisuudessa (2017), joka on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa julkaistu kokoelmateos suomalaisen kirjallisuuden saarista.
Tulkitsen, että Syyskirjan henkilöhahmojen suhteet luontoon ovat ristiriitaisia: toisaalta ne ovat kunnioittavia ja luontoa rakastavia, mutta samanaikaisesti luontosuhteissa on myös väkivaltaisia ja pelokkaita piirteitä. Toven kotisaari Klovharu ja koko Pellingin saaristo, johon Klovharu kuuluu, ovat nostalgisesti väritettyjä paikkoja, ja Tovelle on rakentunut vahva saaristolaisidentiteetti. Marialle saaristosta muodostuu paikka, jossa hän ymmärtää itseään, elämäänsä ja omaa tahtoaan paremmin.
Syyskirjassa luonto on merkityksellinen henkilöhahmojen sekä tarinan kehityksen kannalta. Luontoon liittyy paljon aistillisuutta ja metaforisuutta, joiden avulle kerrotaan ja rakennetaan viipyilevää, viimeisten kesäpäivien tunnelmaa.
Tarkastelen kohdettani ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen keinoin. Sen lisäksi käytän humanistisen maantieteen käsitystä paikasta, eritoten Pauli Tapani Karjalaisen topobiografian ja Yi-Fu Tuanin topofilian käsitteitä. Ajattelen Syyskirjan olevan saaristolaisromaani, joten tarkastelen sitä myös saaristolaisromaanin lajin jatkumossa. Tässä olen hyödyntänyt eniten Maria Laakson, Toni Lahtisen ja Merja Sagulinin toimittamaa antologiateosta Lintukodon rannoilta. Saarikertomukset suomalaisessa kirjallisuudessa (2017), joka on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa julkaistu kokoelmateos suomalaisen kirjallisuuden saarista.
Tulkitsen, että Syyskirjan henkilöhahmojen suhteet luontoon ovat ristiriitaisia: toisaalta ne ovat kunnioittavia ja luontoa rakastavia, mutta samanaikaisesti luontosuhteissa on myös väkivaltaisia ja pelokkaita piirteitä. Toven kotisaari Klovharu ja koko Pellingin saaristo, johon Klovharu kuuluu, ovat nostalgisesti väritettyjä paikkoja, ja Tovelle on rakentunut vahva saaristolaisidentiteetti. Marialle saaristosta muodostuu paikka, jossa hän ymmärtää itseään, elämäänsä ja omaa tahtoaan paremmin.
Syyskirjassa luonto on merkityksellinen henkilöhahmojen sekä tarinan kehityksen kannalta. Luontoon liittyy paljon aistillisuutta ja metaforisuutta, joiden avulle kerrotaan ja rakennetaan viipyilevää, viimeisten kesäpäivien tunnelmaa.