Luonnostaan korvattavissa? : Arvio ekologisen kompensaation kestävyydestä luonnon monimuotoisuuden turvaajana
Laitinen, Pinja (2023-12-01)
Luonnostaan korvattavissa? : Arvio ekologisen kompensaation kestävyydestä luonnon monimuotoisuuden turvaajana
(01.12.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231215154864
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231215154864
Tiivistelmä
Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on ilmastonmuutoksen ohella yksi aikamme suurimmista ympäristöuhista. Jotta maapallo säilyy ihmiskunnalle elinkelpoisena, on monimuotoisuutta heikentäviin tekijöihin puututtava muun muassa lainsäädännöllisin keinoin. Ekologinen kompensaatio on tällainen keino vaikuttaa elinympäristöjen ympäristönkäytöstä johtuvaan vähenemiseen. Suomen lainsäädäntöön on kesällä 2023 lisätty uutena vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio.
Tässä tutkielmassa arvioidaan ekologisen kompensaation soveltuvuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kestävän kehityksen periaatteen näkökulmasta. Erityisesti tarkastelun kohteena on Suomen luonnonsuojelulain vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Aihetta lähestytään määrittelemällä ensin ekologisen kompensaation oikeudellinen asema Suomessa sekä kestävän kehityksen periaatteen asettamat reunaehdot. Tämän jälkeen itse arviointi jakautuu kestävän kehityksen osa-alueiden mukaisesti ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Ekologinen kompensaatio on hyvä lisä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviin toimiin, mutta jää kestävyydeltään melko epävarmaksi. Järjestelmissä joudutaan tekemään kompromisseja erityisesti ekologisen vastaavuuden ja maantieteellisen sijainnin kannalta. Lisäksi taloudellinen kestävyys, joka takaa järjestelmän käytön ja siten tehokkuuden monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteen kannalta, vaatii ulkopuolista ohjausta osallistumisen ja osallistujien taloudellisen hyödyn takaamiseksi. Suomen vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa monet näistä ongelmista on ratkaistu, mutta järjestelmän rajoittamattomuus, vapaaehtoisuus ja perustuminen yksityisiin toimijoihin muodostavat kestävyyden näkökulmasta haasteita. Lisäksi ekologinen kompensaatio monimuotoisuuden turvaamisen keinona on jo itsessään ristiriitainen.
Tutkielma on metodiltaan pluralistinen, ja siinä on sekä arviointi- ja ohjauskeinotutkimuksen että perinteisen lainopillisen tutkimuksen piirteitä. Oikeustieteellisen kirjallisuuden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään myös muiden tieteenalojen tutkimuskirjallisuutta. Lisäksi hyödynnetään muidenkin valtioiden kuin Suomen ekologisen kompensaation lainsäädäntöratkaisuja.
Tässä tutkielmassa arvioidaan ekologisen kompensaation soveltuvuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kestävän kehityksen periaatteen näkökulmasta. Erityisesti tarkastelun kohteena on Suomen luonnonsuojelulain vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Aihetta lähestytään määrittelemällä ensin ekologisen kompensaation oikeudellinen asema Suomessa sekä kestävän kehityksen periaatteen asettamat reunaehdot. Tämän jälkeen itse arviointi jakautuu kestävän kehityksen osa-alueiden mukaisesti ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Ekologinen kompensaatio on hyvä lisä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviin toimiin, mutta jää kestävyydeltään melko epävarmaksi. Järjestelmissä joudutaan tekemään kompromisseja erityisesti ekologisen vastaavuuden ja maantieteellisen sijainnin kannalta. Lisäksi taloudellinen kestävyys, joka takaa järjestelmän käytön ja siten tehokkuuden monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteen kannalta, vaatii ulkopuolista ohjausta osallistumisen ja osallistujien taloudellisen hyödyn takaamiseksi. Suomen vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa monet näistä ongelmista on ratkaistu, mutta järjestelmän rajoittamattomuus, vapaaehtoisuus ja perustuminen yksityisiin toimijoihin muodostavat kestävyyden näkökulmasta haasteita. Lisäksi ekologinen kompensaatio monimuotoisuuden turvaamisen keinona on jo itsessään ristiriitainen.
Tutkielma on metodiltaan pluralistinen, ja siinä on sekä arviointi- ja ohjauskeinotutkimuksen että perinteisen lainopillisen tutkimuksen piirteitä. Oikeustieteellisen kirjallisuuden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään myös muiden tieteenalojen tutkimuskirjallisuutta. Lisäksi hyödynnetään muidenkin valtioiden kuin Suomen ekologisen kompensaation lainsäädäntöratkaisuja.