Informaatiovaikuttaminen ja siihen puuttuminen sananvapauden ja lainsäädännön näkökulmista tarkasteltuna Suomessa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää informaatiovaikuttamisen, sananvapauden ja lainsäädännön välistä suhdetta Suomessa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, onko informaatiovaikuttamista mahdollista rajoittaa jollain perusteella lainsäädännön keinoin vai mahdollistavatko perustuslain takaamat perusoikeudet sen toteuttamisen. Käsittelen myös informaatiovaikuttamiseen mahdollisesti liittyviä rikosoikeudellisia seuraamuksia ja keinoja, joilla informaatiovaikuttamiseen voidaan puuttua. Tarkastelen tutkielmassani lisäksi Suomen kykyä torjua ennakollisesti informaatiovaikuttamista sekä tulevaisuuden kehittämiskohteita. Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tarkastelun kohteena on voimassaoleva oikeus, jota pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan. Lainoppi sisältää erilaisia tulkintametodeja, joista olennaisin tämän tutkielman kannalta on systemaattinen tulkinta. Vaikka informaatiovaikuttaminen on ilmiönä hyvin vanha, ei sitä tunnisteta lainsäädäntötasolla vielä kovin laajasti. Esimerkiksi valmiuslakiin hybridiuhkien mahdollisuus sisällytettiin vasta vuonna 2022. Tämän vuoksi tutkielmassa on välttämätöntä huomioida myös muut oikeusnormit, oikeudenalan yleiset opit, lainopin teoriat, oikeusjärjestyksen systematiikka ja logiikka sekä oikeusjärjestys kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä Suomessa voimassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa informaatiovaikuttamiseen puuttumisen jälkikäteisesti rikoslain rikosoikeudellisten seuraamusten kautta. Informaatiovaikuttamistilanteissa voi olla kyse esimerkiksi rikoslain yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta tai vainoamisesta. Informaatiovaikuttamistilanteissa perustuslaissa turvatut sananvapaus ja yksityiselämän suoja ovat usein kollisiotilanteessa keskenään. Myös informaatiovaikuttamiseen voidaan puuttua rajoittamalla sananvapautta, mutta huomioon tulee ottaa perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä kuitenkaan sisällä suoranaista sääntelyä informaatiovaikuttamisesta tai siihen läheisesti sisältyvästä maalittamisesta. Jatkuvasti muuttuvassa informaatioympäristössä sääntelylle olisi mahdollisesti tarvetta. Tämän osoittaa esimerkiksi maalittamisen sääntelyä koskevat laajat selvitykset ja informaatiovaikuttamisen lisääntynyt tunnistaminen kansallisena turvallisuusuhkana. Valmiuslain vuoden 2022 uudistus on askel kohti hybridiuhkien tunnistamista myös lainsäädäntötasolla.