Opettajien kokemuksia pyörätuolioppilaan opettamisesta perusopetuksen teknisen käsityön oppimisympäristössä
Piippo, Mikko; Suonpää, Otso (2023-11-28)
Opettajien kokemuksia pyörätuolioppilaan opettamisesta perusopetuksen teknisen käsityön oppimisympäristössä
(28.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155392
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155392
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää käsityönopettajien kokemuksien avulla, millaista pyörätuolioppilaan opetus teknisen käsityöluokan oppimisympäristössä on. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui käsitteistä: käsityö, oppimisympäristö, pyörätuolioppilas, opettaja, inkluusio ja kolmiportainen tuki.
Aihe koettiin tärkeäksi, koska vastaavaa ei aiemmin ole tutkittu käsityön kontekstissa. Inkluusioajattelu on lisännyt eri haasteisten oppilaiden mukaantuloa käsitöiden oppitunnille. Tämän takia olisi tärkeää tietää, miten käsityön opettaja suhtautuu pyörätuolioppilaan integroimiseen ja millaisin keinoin opettaja toteuttaa pyörätuolioppilaan opetusta.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysin menetelmin. Kohdejoukko muodostui perusopetuksen teknisen käsityön oppimisympäristössä opettavista käsityönopettajista, jotka opettavat tai ovat opettaneet pyörätuolioppilasta (N=9). Saatu otos kerättiin Webropol-kyselyllä keväällä 2023. Kyselyn kysymykset olivat avoimia kysymyksiä ja ne analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella opettajat eivät nähneet omassa kompetenssiosaamisessa puutteita pyörätuolioppilaan opetuksessa. Kaikki kohdatut haasteet johtuivat tilaan, koneisiin ja kiinteisiin säilytysratkaisuihin perustuvista esteettömyyden ongelmista. Tuntien suunnittelu vaati opettajalta enemmän aikaa. Tähän ei koulu kuitenkaan tarjonnut lisäresurssia. Pyörätuolioppilasta avustanut ohjaajan rooli nähtiin merkittävänä apuna turvallisuuden näkökulmasta sekä oppitunneilla opettajan lisäkäsinä. Joillakin opettajilla oli kuitenkin toiveena, että ohjaajan oma käsityön kompetenssi olisi parempi. Pyörätuolioppilaan opetusmenetelmissä opettajat hyödynsivät eriyttäviä tai soveltavia keinoja opetuksessa taatakseen oppilaan osallisuuden oppitunnille.
Tulokset antavat hyvää kuvaa siitä, miten pyörätuolioppilaan opetus toteutetaan teknisen käsityöluokan oppimisympäristössä ja millaisia haasteita siinä ilmenee. Tuloksien perusteella ei voida sanoa yhtä oikeaa tapaa, miten pyörätuolioppilasta tulisi opettaa vaan jokaisen oppilaan kohdalla on erikseen mietittävä, millä tavoin opetusta on järkevä toteuttaa.
Lisäksi voidaan pohtia olisiko perusteltua hyödyntää pyörätuolioppilaan kohdalla enemmän nykyteknologian mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi 3D-mallintamista. Tämä antaisi käsitöiden sisältöihin uuden tulokulman. Onko tulevaisuudessa kaikkien tarpeellista osata perinteiset työtavat vai antaisiko teknologia uuden soveltavan mahdollisuuden pyörätuolioppilaan opetukseen?
Aihe koettiin tärkeäksi, koska vastaavaa ei aiemmin ole tutkittu käsityön kontekstissa. Inkluusioajattelu on lisännyt eri haasteisten oppilaiden mukaantuloa käsitöiden oppitunnille. Tämän takia olisi tärkeää tietää, miten käsityön opettaja suhtautuu pyörätuolioppilaan integroimiseen ja millaisin keinoin opettaja toteuttaa pyörätuolioppilaan opetusta.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysin menetelmin. Kohdejoukko muodostui perusopetuksen teknisen käsityön oppimisympäristössä opettavista käsityönopettajista, jotka opettavat tai ovat opettaneet pyörätuolioppilasta (N=9). Saatu otos kerättiin Webropol-kyselyllä keväällä 2023. Kyselyn kysymykset olivat avoimia kysymyksiä ja ne analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella opettajat eivät nähneet omassa kompetenssiosaamisessa puutteita pyörätuolioppilaan opetuksessa. Kaikki kohdatut haasteet johtuivat tilaan, koneisiin ja kiinteisiin säilytysratkaisuihin perustuvista esteettömyyden ongelmista. Tuntien suunnittelu vaati opettajalta enemmän aikaa. Tähän ei koulu kuitenkaan tarjonnut lisäresurssia. Pyörätuolioppilasta avustanut ohjaajan rooli nähtiin merkittävänä apuna turvallisuuden näkökulmasta sekä oppitunneilla opettajan lisäkäsinä. Joillakin opettajilla oli kuitenkin toiveena, että ohjaajan oma käsityön kompetenssi olisi parempi. Pyörätuolioppilaan opetusmenetelmissä opettajat hyödynsivät eriyttäviä tai soveltavia keinoja opetuksessa taatakseen oppilaan osallisuuden oppitunnille.
Tulokset antavat hyvää kuvaa siitä, miten pyörätuolioppilaan opetus toteutetaan teknisen käsityöluokan oppimisympäristössä ja millaisia haasteita siinä ilmenee. Tuloksien perusteella ei voida sanoa yhtä oikeaa tapaa, miten pyörätuolioppilasta tulisi opettaa vaan jokaisen oppilaan kohdalla on erikseen mietittävä, millä tavoin opetusta on järkevä toteuttaa.
Lisäksi voidaan pohtia olisiko perusteltua hyödyntää pyörätuolioppilaan kohdalla enemmän nykyteknologian mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi 3D-mallintamista. Tämä antaisi käsitöiden sisältöihin uuden tulokulman. Onko tulevaisuudessa kaikkien tarpeellista osata perinteiset työtavat vai antaisiko teknologia uuden soveltavan mahdollisuuden pyörätuolioppilaan opetukseen?