”Vailla apua ja tukea ja välittämistä mistään” : Vanhempien kokemuksia ja näkemyksiä puuttuvista tukiverkostoista ja tukiverkostojen merkityksistä hyvinvoinnille
Vanas, Lila (2024-01-03)
”Vailla apua ja tukea ja välittämistä mistään” : Vanhempien kokemuksia ja näkemyksiä puuttuvista tukiverkostoista ja tukiverkostojen merkityksistä hyvinvoinnille
Vanas, Lila
(03.01.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401244218
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401244218
Tiivistelmä
Lapsiperheiden ja vanhempien hyvinvoinnista ja ennaltaehkäisevän tuen lisäämisestä käydään paljon yhteiskunnallista keskustelua. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vanhempien kokemuksia tukiverkostojen puuttumisesta ja sen merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen sekä vanhempien näkemyksiä siitä, miten tukiverkostojen tulisi heidän hyvinvointiaan tukea. Tutkielman aineistona on kaksikymmentä keskustelua Internetin keskustelupalstoilta. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa temaattista analyysiä, jolla vanhempien ilmaisemista kokemuksista ja näkemyksistä muodostettiin teemoja ja temaattisia kokonaisuuksia.
Vanhempien kokemuksia tulkittiin Frank Martelan (2022) koetun hyvinvoinnin näkökulman mukaisesti, jota hän on kehitellyt Erik Allardtin (1976) tarpeiden ulottuvuuksien näkökulman pohjalta yhdistellen siihen myös psykologian näkökulmia. Vanhempien kokemuksista tarkasteltiin tunteiden, tyytyväisyyden ja muiden hyvinvoinnin kokemusten ilmaisuja sekä tulkittiin, mitä ne kertovat hyvinvoinnin kokemuksesta tarpeiden having, loving-, being- ja doing-ulottuvuuksilla. Vanhempien näkemyksiä epävirallisten ja virallisten tukiverkostojen tuen merkityksistä ja tehtävistä tarkasteltiin sosiaalisen tuen syntymisen edellytysten, tuen muotojen, tuen lähteiden ja tuen lopputulosten teoreettisten näkökulmien avulla (mm. Finfgeld-Connett 2005; Pietilä-Hella 2010).
Tukiverkostojen puuttuminen koetaan hyvinvointia tukevan ajan ja avun resurssien puuttumisena tarpeiden having-ulottuvuudella, mikä tuottaa kuormittumisen, väsymisen, jaksamisen heikentymisen ja jopa uupumisen kokemuksia. Vanhemmat kokevat, että heiltä puuttuu tarpeiden loving-ulottuvuudella välittäviä, turvaa ja luottamusta tuovia läheisiä, mikä näkyy heillä turvattomuuden tunteina ja epäluottamuksena haasteista selviytymiseen. Vanhemmat kokevat myös olevansa osattomia yhteisöllisyydestä ja tukiverkostojen tuomista toimintamahdollisuuksista, mikä kertoo hyvinvoinnin puutteista tarpeiden doing/being-ulottuvuudella. Monet vanhemmat näkevät, että läheisten tulisi tukea toisiaan, ja että heitä tukisi ja kannattelisi parhaiten pyyteetön tai luotettava vastavuoroinen tuki läheisiltä. Vanhemmilla on erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on vanhempien oma vastuu pärjäämisestään ja tukiverkostojen aktiivisesta rakentamisesta, ja miten voimavarat vaikuttavat siihen. Vanhemmat myös näkevät, että virallinen yhteiskunnan tuki voi korvata tai täydentää vanhempien puuttuvaa epävirallista tukiverkostoa oikea-aikaisella, tarpeiden mukaisella ja voimavaroihin keskittyvällä tuella ja avulla arkeen ja lisäksi tukea epävirallisten tukiverkostojen rakentamisessa.
Vanhempien kokemusten mukaan puuttuvat tukiverkostot asettavat heidät hyvinvoinnin ja sen edistämisen kannalta eriarvoiseen asemaan verrattuna hyvät tukiverkostot omaaviin vanhempiin. Tulokset puoltavat lapsiperheiden ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen tärkeyttä sekä vanhempien hyvinvoinnin huomioimista lapsiperheiden palveluissa vanhempien toiveita ja tarpeita kohtaavalla tavalla. Vanhemmille on tärkeä tarjota niin käytännön apua lastenhoitoon ja kotitöihin kuin emotionaalista tukea ja vertaistukea haastavista elämänvaiheista selviytymisen tueksi. Epävirallisten tukiverkostojen ja uusien läheisten ihmissuhteiden muodostamista voidaan myös tukea yhteiskunnan virallisen tuen avulla, esimerkiksi vertaistoiminnan ja kohtaamispaikkojen kautta.
Vanhempien kokemuksia tulkittiin Frank Martelan (2022) koetun hyvinvoinnin näkökulman mukaisesti, jota hän on kehitellyt Erik Allardtin (1976) tarpeiden ulottuvuuksien näkökulman pohjalta yhdistellen siihen myös psykologian näkökulmia. Vanhempien kokemuksista tarkasteltiin tunteiden, tyytyväisyyden ja muiden hyvinvoinnin kokemusten ilmaisuja sekä tulkittiin, mitä ne kertovat hyvinvoinnin kokemuksesta tarpeiden having, loving-, being- ja doing-ulottuvuuksilla. Vanhempien näkemyksiä epävirallisten ja virallisten tukiverkostojen tuen merkityksistä ja tehtävistä tarkasteltiin sosiaalisen tuen syntymisen edellytysten, tuen muotojen, tuen lähteiden ja tuen lopputulosten teoreettisten näkökulmien avulla (mm. Finfgeld-Connett 2005; Pietilä-Hella 2010).
Tukiverkostojen puuttuminen koetaan hyvinvointia tukevan ajan ja avun resurssien puuttumisena tarpeiden having-ulottuvuudella, mikä tuottaa kuormittumisen, väsymisen, jaksamisen heikentymisen ja jopa uupumisen kokemuksia. Vanhemmat kokevat, että heiltä puuttuu tarpeiden loving-ulottuvuudella välittäviä, turvaa ja luottamusta tuovia läheisiä, mikä näkyy heillä turvattomuuden tunteina ja epäluottamuksena haasteista selviytymiseen. Vanhemmat kokevat myös olevansa osattomia yhteisöllisyydestä ja tukiverkostojen tuomista toimintamahdollisuuksista, mikä kertoo hyvinvoinnin puutteista tarpeiden doing/being-ulottuvuudella. Monet vanhemmat näkevät, että läheisten tulisi tukea toisiaan, ja että heitä tukisi ja kannattelisi parhaiten pyyteetön tai luotettava vastavuoroinen tuki läheisiltä. Vanhemmilla on erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on vanhempien oma vastuu pärjäämisestään ja tukiverkostojen aktiivisesta rakentamisesta, ja miten voimavarat vaikuttavat siihen. Vanhemmat myös näkevät, että virallinen yhteiskunnan tuki voi korvata tai täydentää vanhempien puuttuvaa epävirallista tukiverkostoa oikea-aikaisella, tarpeiden mukaisella ja voimavaroihin keskittyvällä tuella ja avulla arkeen ja lisäksi tukea epävirallisten tukiverkostojen rakentamisessa.
Vanhempien kokemusten mukaan puuttuvat tukiverkostot asettavat heidät hyvinvoinnin ja sen edistämisen kannalta eriarvoiseen asemaan verrattuna hyvät tukiverkostot omaaviin vanhempiin. Tulokset puoltavat lapsiperheiden ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen tärkeyttä sekä vanhempien hyvinvoinnin huomioimista lapsiperheiden palveluissa vanhempien toiveita ja tarpeita kohtaavalla tavalla. Vanhemmille on tärkeä tarjota niin käytännön apua lastenhoitoon ja kotitöihin kuin emotionaalista tukea ja vertaistukea haastavista elämänvaiheista selviytymisen tueksi. Epävirallisten tukiverkostojen ja uusien läheisten ihmissuhteiden muodostamista voidaan myös tukea yhteiskunnan virallisen tuen avulla, esimerkiksi vertaistoiminnan ja kohtaamispaikkojen kautta.