Alustatalousyritysten työnantaja-aseman arviointi : Erityistarkastelussa ruokalähettiyritykset

Abstract

Alustatalous ja ruokalähettiala ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti, ja niiden kasvun ennustetaan jatkuvan. Alustatalousyritysten toimintamallit poikkeavat perinteisempien yritysten toimintamalleista ja onkin kyseenalaistettu, onko nykyinen työlainsäädäntö yhteensopiva alustatalouden kanssa. Myös ruokalähettien työoikeudellisesta asemasta on käyty kiivasta keskustelua, ja monet sitä koskevista oikeudellisista ratkaisuista ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan ruokalähettialaa ruokalähettiyritysten näkökulmasta arvioimalla sitä, ovatko ne työnantajia, sekä mahdollisen työnantaja-aseman yhteensopivuutta alustatalousyritysten toimintamallien kanssa.

Tutkielman tutkimusmenetelmänä on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, ja tutkielma sisältää myös oikeusvertailevia elementtejä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä työnantaja- aseman tarkastelussa käytetään Jeremias Prasslin työnantajan toiminnallista konstruktiota, jossa työnantaja-asemaa arvioidaan joustavalla, työnantajalle lainsäädännössä tunnistettuihin tehtäviin pohjautuvalla mallilla. Työnantajan toiminnallisessa konstruktiossa tunnistetut työnantajan tehtävät ovat pitkälti yhdenmukaisia niiden tehtävien kanssa, joita työnantajalla voidaan todeta olevan myös perussuhdeteorian näkökulmasta tarkasteltuna.

Tämän tutkielman perusteella ruokalähettiyritykset vastaavat työsopimuksen solmimiseen ja päättämiseen, työn ja työtulosten vastaanottamiseen sekä työn ja vastikkeen tarjoamiseen liittyvistä tehtävistä. Ne myös vastaavat suuresta osasta sisäisen johtamisen ja ulkoisen markkinan johtamisen alaan kuuluvista tehtävistä. Kokonaisuutena arvioituna ruokalähettiyrityksillä vaikuttaisi olevan ratkaiseva asema työnantajalle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien harjoittamisessa, ja niiden työnantaja-asema olisi siten perusteltu.

Tämän tutkielman perusteella ruokalähettiyritysten mahdollisella työnantaja-asemalla voisi olla haitallisia vaikutuksia niiden kannattavuuteen ja joustavuuteen, mutta toisaalta toiminnan laatu saattaisi parantua. Tutkielman havaintojen perusteella on kuitenkin perusteltua pohtia sitä, olisiko ruokalähettiyritysten edes mahdollista toimia työnantaja-asemassa. Ruokalähettiyritysten toiminta on tälläkin hetkellä tappiollista, ja jos se heikkenisi työnantaja-asemassa entisestään samalla, kun toiminnalle ominainen joustavuus kärsisi, voidaan kyseenalaistaa ruokalähettiyritysten toimintaedellytykset työnantaja-asemassa. Ruokalähettialaa, kuten muitakin vaihtoehtoisia työskentelymuotoja, koskevassa työoikeudellisessa tutkimuksessa ja päätöksenteossa olisikin tulevaisuudessa perusteltua kiinnittää yhä enemmän huomiota myös muiden, kuin ainoastaan työnsuorittajien näkökulmaan.