Kansallinen turvallisuus kiinteistöjen vaihdantaa ja omistamista rajoittavana tekijänä
Järvinen, Oona (2023-12-21)
Kansallinen turvallisuus kiinteistöjen vaihdantaa ja omistamista rajoittavana tekijänä
Järvinen, Oona
(21.12.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401193555
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401193555
Tiivistelmä
Kansallisen turvallisuuden käsitettä käytetään monitieteisesti ja usealla eri lainsäädännön alalla.
Vuoden 2020 alussa voimaan saatettiin säädöspaketti, jonka tavoitteena oli luoda viranomaisille
käyttöön sellainen keinovalikoima, jolla voitaisiin puuttua Suomen kansallista turvallisuutta
vaarantavaan kiinteistönomistukseen. Tutkimuksen kannalta merkityksellisimmät lait säädöspaketista
ovat laki eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta sekä laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä
alueilla. Tämä johtuu siitä, että kyseisiin lakeihin tehtiin vuonna 2022 lakimuutokset, joiden myötä
kansallisen turvallisuuden käsite sisällytettiin niiden lakitekstiin ja soveltamisalaan.
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia lainopillisin menetelmin eräiden kiinteistönhankintojen
luvanvaraisuudesta annetun lain 5 §:ssä ja valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla annetun lain 1 §:n
kansallisen turvallisuuden uhkan käsitettä ja tarkastella, millaisissa soveltamistilanteissa kansallisen
turvallisuuden uhka voisi olla siinä määrin käsillä, että kiinteistön hankintaa tai omistamista voidaan
edellä mainittujen säännösten perusteella rajoittaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa sekä
lainsoveltajalle että myös lainkäytön kohteelle, eli kiinteistön omistajalle.
Lainopillisista menetelmistä käytetään erityisesti historiallista, sanamuodon mukaista ja systemaattista
tulkintaa. Tärkeässä asemassa lähdeaineistossa on lainsäätäjän tarkoitusta etsiessä lain esityöt sekä
muut virallisaineistot. Kansallisen turvallisuuden käsitteen yleiskielellistä merkitystä tutkiessa
perehdytään soveltuvin osin monitieteelliseen kirjallisuuteen ja käsitteen oikeudellista merkitystä
systematisoidessa hyödynnetään myös muiden oikeudenalojen oikeuskirjallisuutta.
Tutkimuksessa havaitaan, että käsitteen käyttö on yleistynyt ja sen merkityssisältö on sekä ajassa että
paikassa muuttuva. Kansallisen turvallisuuden käsitteen voidaan siitä huolimatta todeta sisältävän
tiettyjä pysyviä elementtejä, kuten valtion suvereenisuus ja muut ydinarvot sekä yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen suojaaminen. Joka tapauksessa arvioitaessa kiinteistön hankinnan ja
omistamisen muodostamaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle, kyse näyttäisi olevan
kokonaisharkinnasta. Tietyillä kiinteistön sijaintiin ja kiinteistön omistajaan liittyvillä seikoilla
voidaan kuitenkin havaita olevan erityistä painoarvoa soveltamiskäytännössä. Tällaisia seikkoja voivat
olla esimerkiksi kiinteistön sijainti kriittisen infrastruktuurin lähistöllä tai kiinteistön omistajan
henkilökohtaiset suhteet.
Vuoden 2020 alussa voimaan saatettiin säädöspaketti, jonka tavoitteena oli luoda viranomaisille
käyttöön sellainen keinovalikoima, jolla voitaisiin puuttua Suomen kansallista turvallisuutta
vaarantavaan kiinteistönomistukseen. Tutkimuksen kannalta merkityksellisimmät lait säädöspaketista
ovat laki eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta sekä laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä
alueilla. Tämä johtuu siitä, että kyseisiin lakeihin tehtiin vuonna 2022 lakimuutokset, joiden myötä
kansallisen turvallisuuden käsite sisällytettiin niiden lakitekstiin ja soveltamisalaan.
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia lainopillisin menetelmin eräiden kiinteistönhankintojen
luvanvaraisuudesta annetun lain 5 §:ssä ja valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla annetun lain 1 §:n
kansallisen turvallisuuden uhkan käsitettä ja tarkastella, millaisissa soveltamistilanteissa kansallisen
turvallisuuden uhka voisi olla siinä määrin käsillä, että kiinteistön hankintaa tai omistamista voidaan
edellä mainittujen säännösten perusteella rajoittaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa sekä
lainsoveltajalle että myös lainkäytön kohteelle, eli kiinteistön omistajalle.
Lainopillisista menetelmistä käytetään erityisesti historiallista, sanamuodon mukaista ja systemaattista
tulkintaa. Tärkeässä asemassa lähdeaineistossa on lainsäätäjän tarkoitusta etsiessä lain esityöt sekä
muut virallisaineistot. Kansallisen turvallisuuden käsitteen yleiskielellistä merkitystä tutkiessa
perehdytään soveltuvin osin monitieteelliseen kirjallisuuteen ja käsitteen oikeudellista merkitystä
systematisoidessa hyödynnetään myös muiden oikeudenalojen oikeuskirjallisuutta.
Tutkimuksessa havaitaan, että käsitteen käyttö on yleistynyt ja sen merkityssisältö on sekä ajassa että
paikassa muuttuva. Kansallisen turvallisuuden käsitteen voidaan siitä huolimatta todeta sisältävän
tiettyjä pysyviä elementtejä, kuten valtion suvereenisuus ja muut ydinarvot sekä yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen suojaaminen. Joka tapauksessa arvioitaessa kiinteistön hankinnan ja
omistamisen muodostamaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle, kyse näyttäisi olevan
kokonaisharkinnasta. Tietyillä kiinteistön sijaintiin ja kiinteistön omistajaan liittyvillä seikoilla
voidaan kuitenkin havaita olevan erityistä painoarvoa soveltamiskäytännössä. Tällaisia seikkoja voivat
olla esimerkiksi kiinteistön sijainti kriittisen infrastruktuurin lähistöllä tai kiinteistön omistajan
henkilökohtaiset suhteet.