Enkondroomien hoito Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2014 ja 2015
Hyppänen, Sallamaija; Päiväniemi, Valtteri (2024-02-07)
Enkondroomien hoito Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2014 ja 2015
(07.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402167505
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402167505
Tiivistelmä
Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa tarkasteltiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettuja enkondroomapotilaita vuosina 2014 ja 2015. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää enkondroomien seurannan pituus, potilaiden oireet, operaatioiden syyt ja muuttuiko hoitolinja konservatiivisesta operatiiviseksi ja jos muuttui, niin mistä syystä. Tarkistimme myös operoitujen potilaiden lopullisen PAD:n selvittääksemme oliko näillä potilailla kondrosarkoomaa. Tutkimusvuosina Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) kaikkien yli 3 cm kokoisten enkondroomien kohdalla harkittiin kirurgista hoitoa, etenkin, jos alueella oli kipua. Pienempien kohdalla jäätiin usein seurantalinjalle. Tutkimuksesta kirjoitetaan suomenkielinen artikkeli Suomen Ortopediyhdistyksen (SOY) lehteen.
Tutkimukseen kerättiin kaikki potilaat, joille oli kirjattu jokin seuraavista diagnooseista: D48.0, D16.0, D16.1, D16.2, D16.3, D16.90, D16.6, D16.7, D16.8, C40.22, C40.92, C40.12, C40.32, C40.82, C40.02, C41.82, C41.92, C41.22, C41.32, C41.42. Poiminta tehtiin laajana, sillä enkondroomalle ei ole omaa diagnoosikoodia. Poimitut potilaat käytiin manuaalisesti läpi ja potilastietojärjestelmästä poimittiin kaikki potilaat, joilla oli asetettu enkondroomadiagnoosi. Alle 16-vuotiaat, Maffucin oireyhtymää ja Ollierin tautia sairastavat potilaat jätettiin tutkimuksesta pois. Tutkimukseen valikoitui 111 potilasta.
Operatiivisesti hoidetuilla potilailla muutoksen koko oli keskimäärin 2,9 cm. Konservatiivisesti hoidetuilla potilailla muutoksen koko oli keskimäärin 2,2 cm. Yhden potilaan kohdalla enkondrooma kasvoi seuranta-aikana 10 mm, joten hänen kohdallaan hoitolinja muuttui operatiiviseksi. Lisäksi kahdella potilaalla hoitolinja muuttui operatiiviseksi kipuoireen vuoksi. Postoperatiivisia komplikaatioita ilmaantui 17,3 %:lla potilaista. Yhdenkään operatiivisesti hoidetun potilaan lopullisessa PAD:ssa ei ollut kondrosarkoomaa.
Tutkimuksessamme lähes puolet potilaista hoidettiin operatiivisesti. Yleisin syy operaatiolle oli kipu muutosalueella, toiseksi yleisin muutoksen koko ja kolmanneksi yleisin patologinen murtuma. Enkondrooma on usein sattumalöydös kuvantamistutkimuksen yhteydessä ja se harvoin malignisoituu. Nykykäsityksen mukaan pelkkä muutoksen koko ei ole indikaatio operaatiolle, mikäli ei ole muita maligneja piirteitä. Postoperatiivisen komplikaation riski on melko suuri, joten leikkauspäätös on tehtävä harkiten.
Tutkimukseen kerättiin kaikki potilaat, joille oli kirjattu jokin seuraavista diagnooseista: D48.0, D16.0, D16.1, D16.2, D16.3, D16.90, D16.6, D16.7, D16.8, C40.22, C40.92, C40.12, C40.32, C40.82, C40.02, C41.82, C41.92, C41.22, C41.32, C41.42. Poiminta tehtiin laajana, sillä enkondroomalle ei ole omaa diagnoosikoodia. Poimitut potilaat käytiin manuaalisesti läpi ja potilastietojärjestelmästä poimittiin kaikki potilaat, joilla oli asetettu enkondroomadiagnoosi. Alle 16-vuotiaat, Maffucin oireyhtymää ja Ollierin tautia sairastavat potilaat jätettiin tutkimuksesta pois. Tutkimukseen valikoitui 111 potilasta.
Operatiivisesti hoidetuilla potilailla muutoksen koko oli keskimäärin 2,9 cm. Konservatiivisesti hoidetuilla potilailla muutoksen koko oli keskimäärin 2,2 cm. Yhden potilaan kohdalla enkondrooma kasvoi seuranta-aikana 10 mm, joten hänen kohdallaan hoitolinja muuttui operatiiviseksi. Lisäksi kahdella potilaalla hoitolinja muuttui operatiiviseksi kipuoireen vuoksi. Postoperatiivisia komplikaatioita ilmaantui 17,3 %:lla potilaista. Yhdenkään operatiivisesti hoidetun potilaan lopullisessa PAD:ssa ei ollut kondrosarkoomaa.
Tutkimuksessamme lähes puolet potilaista hoidettiin operatiivisesti. Yleisin syy operaatiolle oli kipu muutosalueella, toiseksi yleisin muutoksen koko ja kolmanneksi yleisin patologinen murtuma. Enkondrooma on usein sattumalöydös kuvantamistutkimuksen yhteydessä ja se harvoin malignisoituu. Nykykäsityksen mukaan pelkkä muutoksen koko ei ole indikaatio operaatiolle, mikäli ei ole muita maligneja piirteitä. Postoperatiivisen komplikaation riski on melko suuri, joten leikkauspäätös on tehtävä harkiten.