Yhteisopettajuuden rooli perusopetuksen opettajien työhyvinvoinnissa ja ammatillisessa jaksamisessa

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää peruskoulun opettajien kokemuksia yhteisopettajuudesta ja sen merkitystä opettajan työhyvinvointiin. Tutkimuksessa haluttiin lisäksi selvittää, miten opettajat määrittelevät yhteisopettajuuden. Aiemmissa opettajien työhyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa on havaittu työhyvinvointihaasteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yhteisopettajuus toimiva keino tukea opettajien työssäjaksamista. Tutkimme tarkemmin, miten opettajat määrittelevät yhteisopettajuuden, ja millaisia kokemuksia opettajilla on yhteisopettajuuden eduista ja haasteista? Lisäksi analysoimme, millaisia positiivisia vaikutuksia yhteisopettajuudella on opettajien kokemaan työhyvinvointiin.

Tutkimukseen osallistui kahdeksan vapaaehtoista peruskoulun opettajaa. Tutkimuksen otoksessa oli mukana mahdollisimman monta eri ammattinimikkeellä työskentelevää opettajaa. Kriteerinä haastateltaville oli kokemus yhteisopettajuudesta. Lähestymistavaksi tutkimukseen valittiin fenomenografia, jonka tarkoituksena oli tuoda tässä tutkimuksessa esiin käsityksiä ja kokemuksia yhteisopettajuudesta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelujen toteutus tapahtui yksilöhaastatteluina sekä etäyhteyksin että kasvokkain. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisältöanalyysillä.

Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisopettajuutta pidempään toteuttaneet opettajat määrittelivät yksityiskohtaisemmin yhteisopettajuuden käsitteen verrattuna opettajiin, joilla oli vasta vähän työkokemusta. Opettajat kokivat yhteisopettajuuden selvästi enemmän hyötynä kuin kuormittavana tekijänä. Opettajat toivat esille kokemiaan yhteisopettajuuden hyötyjä, esimerkiksi opettajien kokema kollegiaalinen tuki, työn jakaminen, oppilaan saama hyöty, työhön käytetyn ajan väheneminen ja positiivinen kuva omasta ammattitaidosta. Tutkimuksessamme opettajat toivat vain muutaman yksittäisen yhteisopettajuuteen liittyvän haasteen. Haasteiden vähäisen määrä vuoksi niiden kategorisoiminen ja teemoittelu ei ollut mahdollista. Kaikki haastatteluun osallistuneet opettajat toivat esille, miten kuormittavinta on yhteisopettajuuden aloittaminen, mutta pitkällä aikavälillä sen toteuttaminen helpottuu. Henkilökemiat olivat asia, jonka kaikki haastateltavat nostivat yhteisopettajuuden kannalta merkittävimmäksi tekijäksi.

Tulokset osoittavat, miten yhteisopettajuus on pääsääntöisesti työhyvinvointia tukeva tekijä. Yhteisopettajuuden tarjoama kollegiaalinen tuki ja työarjen jakaminen olivat keskeisiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä, jotka nousivat selkeästi esiin tutkimuksesta. Henkilökemioiden sopimattomuus ja yhteisen ymmärryksen puuttuminen sen sijaan kuormittivat yhteisopettajuudessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajista yhteisopettajuus edistää työhyvinvointia ja työssä jaksamista.