Datan mallinnus mikropalveluissa : suunnittelun vaiheet siirryttäessä monoliittisestä sovelluksesta mikropalveluarkkitehtuuriin

Abstract

Edelleen voimakkaana jatkuva digitalisaation kasvaminen on nopeuttanut teknologioiden kehitystä, sekä tuonut uusia innovaatioita informaatioteknologian saralla muiden alojen yritysten ulottuville. Digitalisaation avulla on suuremmalla painoarvolla tuotu oikean maailman prosesseja ja järjestelmiä osaksi digitaalista maailmaa, pyrkimyksenä helpottaa käyttäjien, kuluttajien ja toimijoiden arkea sähköisillä työkaluilla. Tämän lisäksi vanhat suuremmat ns. legacy-järjestelmät alkavat tulla elinkaarensa päähän ja uusien järjestelmien lisäksi myös vanhojen sovellusten arkkitehtuuri täytyy päivittää tukemisongelmien takia uudempiin toteutuksiin. Digitalisaatio ei kuitenkaan aina vastaa odotuksia ja kohtuullisen usein eri viestintäkanavista välitetään tietoa erilaisten IT-projektien myöhästymisestä, kustannuksien noususta tai jopa epäonnistumisista. Syitä epäonnistumisille voidaan antaa vaikka millä mitalla. Keskeisimpiä syitä voivat olla muun muassa suunnittelun ja resurssien puute, sekä osaamisen vaihtelevuus projektihenkilöiden kesken, mutta yleensä epäonnistumiset syntyvät näiden eri painoisesta summasta. Suunnittelun merkitys korostuu ongelmien ennaltaehkäisyssä, koska suunnittelulla voidaan etukäteen koittaa puuttua projektin epäkohtiin. Tämän työn aiheena on selvittää mahdollisuuksia datamallien suunnittelun tehostamisesta mikropalveluarkkitehtuuria varten, kun pyritään päivittämään vanhasta järjestelmästä modernimpaan muotoon. Mikropalveluarkkitehtuurilla on niin etuja, kuin myös haasteita verrattuna klassisempaan yhden ison kokonaisuuden malliin. Työssä käsitellään mikropalvelumallin taustaa, verrataan sitä ison kokonaisuuden järjestelmään, sekä pyritään löytämään tapoja tai prosesseja, joilla helpotetaan työtaakkaa niin sovellusarkkitehdeille, suunnittelijoille ja asiantuntijoille, jotta kaikki projektihenkilöt saavat kattavamman käsityksen mikropalvelujaosta.

Still rapidly continuing growth of digitalisation has sped up the progress of technologies and brought new innovations for the use of the other professional fields by the courtesy of the information technology area. With the help of digitalisation, more real world processes and systems have been converted to be a part of the digital world, as for the aim being to support and enhance the experiences of users, consumers and operators likewise with these digital tools. In addition, the older so called legacy systems are reaching the end of their lifecycles and along with the new upcoming applications, these architechtural decisions of older applications must be updated to ensure avoiding supporting issues. However, digitalisation doesn’t always hold up to expectations and reasonably often different medias relay information on different IT-projects being delayed, the cost of the projects rising, and even in some cases, failure of these projects. Many scenarios can be given as the reasons for these failures. The most essential reasons can be for example, the lack of planning and resources or even the varying amount of experience between the project personnel. Usually, the reason seems to not be one singular subject, but instead, the sum of many issues, where emphasis is larger in some areas than others. Significance of planning is highlighted in preventing problems arising, because with planning it is possible to preemptively intervene in to the possible upcoming issues of the project. The subject of this thesis is to investigate chances on how to optimize the planning of the datamodels when microservices are the chosen architechture model, when striving for updating an older system to modernized version. Microservices architecture has its own benefits, but also its challenges compared to one singular monolithic model. The work consists of researching the backgrounds of microservices, compares them to monolithic architechture, and tries to find practices and processes, which can be used to ease the workload of software architects, designers and experts. This so, that each person related to the project can have a more comprehensive outlook for the system divided into microservices.