Anoreksian vaikutus kaulan alueen ruskean rasvan glukoosiaineenvaihduntaan
Kaasalainen, Karoliina (2024-03-18)
Anoreksian vaikutus kaulan alueen ruskean rasvan glukoosiaineenvaihduntaan
(18.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032212620
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032212620
Tiivistelmä
Tutkimuksessa verrattiin ruskean rasvakudoksen insuliiniherkkyyttä mittaamalla glukoosin soluun ottoa PET-TT-kuvantamisella ja kudoksen rasvojen varastointia TT-kuvauksista mitattavalla tiheydellä (Hounsfeld unit, HU) anoreksiaa sairastavilla ja terveillä kontrolleilla, ja se perustuu TYKSin PET-keskuksessa käynnissä olevan AVAIN-tutkimuksen aineistoon. AVAIN-tutkimuksessa selvitetään laajemmin laihuushäiriön eli anoreksian vaikutuksia aivojen toimintaan ja kehon aineenvaihduntaan.
Tutkimukseen rekrytoitiin 13 anoreksiaa sairastavaa naispuolista tutkittavaa ja 15 samanikäistä kontrollia. Tutkittavat rekrytoitiin osana Turun yliopiston PET-keskuksessa meneillään olevan AVAIN-tutkimusta. Sisäänottokriteereinä anoreksiaa sairastavilla olivat naissukupuoli, 18–32 vuoden ikä, BMI alle 17.5 kg/m2 ja alle 2 vuotta sitten asetettu anoreksian diagnoosi. Verrokkien sisäänottokriteetit olivat naissukupuoli, 18–32 vuoden ikä, BMI 19-25 kg/m2, eikä heillä saanut olla historiassaan lihavuutta tai syömishäiriötä. Tutkittaville suoritettiin kliininen tutkimus, jossa määritettiin tutkittavan painoindeksi, kehon rasvaprosentti ja kerättiin laskimoverinäytteet. Laskimoverinäytteistä määritettiin tutkittavien lipidiarvot, kilpirauhashormoniarvot, sekä estradioli- ja progesteroniarvot. Tutkittaville tehtiin FDG-PET-tutkimus, jossa käytettiin [18F]-fluoreodeoksiglukoosi -merkkiainetta arvioimaan kudoksen glukoosin soluun ottoa. FDG-PET-tutkimuksen kuvadatalle suoritettiin graafiset analyysit ja tästä saadulle datalle sekä kliinisen tutkimuksen ja verinäytteistä saadulle datalle tilastolliset analyysit.
Tutkimuksessa merkkiaineen soluun ottoa esiintyi jokaisella tutkittavalla, eikä tässä todettu merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kudoksen glukoosin soluun otto ei korreloinut merkitsevästi TT-kuvauksista mitattuihin tiheyksiin (HU). Kilpirauhashormoni trijodityroniini (T3) korreloi merkitsevästi painoindeksin(r=0.658, p<0.001), kehon rasvaprosentin (r=0.649, p<0.001) ja paastoinsuliiniarvon kanssa (r=0.534, p=0.006).
Tutkimuksen tuloksesta ei voida päätellä, oliko anoreksiaa sairastavilla verrokkeja vähemmän ruskeaa rasvaa, vaikka ryhmien välillä ei esiintynyt merkitsevää eroa glukoosin soluun otossa. Jotta voitaisiin arvioida ruskean rasvan aktiivisuutta, tarvittaisiin kylmäaltistuksessa tehty [18F]FDG-PET-tutkimus tai biopsia ruskean rasvakudoksen alueelta.
Tutkimukseen rekrytoitiin 13 anoreksiaa sairastavaa naispuolista tutkittavaa ja 15 samanikäistä kontrollia. Tutkittavat rekrytoitiin osana Turun yliopiston PET-keskuksessa meneillään olevan AVAIN-tutkimusta. Sisäänottokriteereinä anoreksiaa sairastavilla olivat naissukupuoli, 18–32 vuoden ikä, BMI alle 17.5 kg/m2 ja alle 2 vuotta sitten asetettu anoreksian diagnoosi. Verrokkien sisäänottokriteetit olivat naissukupuoli, 18–32 vuoden ikä, BMI 19-25 kg/m2, eikä heillä saanut olla historiassaan lihavuutta tai syömishäiriötä. Tutkittaville suoritettiin kliininen tutkimus, jossa määritettiin tutkittavan painoindeksi, kehon rasvaprosentti ja kerättiin laskimoverinäytteet. Laskimoverinäytteistä määritettiin tutkittavien lipidiarvot, kilpirauhashormoniarvot, sekä estradioli- ja progesteroniarvot. Tutkittaville tehtiin FDG-PET-tutkimus, jossa käytettiin [18F]-fluoreodeoksiglukoosi -merkkiainetta arvioimaan kudoksen glukoosin soluun ottoa. FDG-PET-tutkimuksen kuvadatalle suoritettiin graafiset analyysit ja tästä saadulle datalle sekä kliinisen tutkimuksen ja verinäytteistä saadulle datalle tilastolliset analyysit.
Tutkimuksessa merkkiaineen soluun ottoa esiintyi jokaisella tutkittavalla, eikä tässä todettu merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kudoksen glukoosin soluun otto ei korreloinut merkitsevästi TT-kuvauksista mitattuihin tiheyksiin (HU). Kilpirauhashormoni trijodityroniini (T3) korreloi merkitsevästi painoindeksin(r=0.658, p<0.001), kehon rasvaprosentin (r=0.649, p<0.001) ja paastoinsuliiniarvon kanssa (r=0.534, p=0.006).
Tutkimuksen tuloksesta ei voida päätellä, oliko anoreksiaa sairastavilla verrokkeja vähemmän ruskeaa rasvaa, vaikka ryhmien välillä ei esiintynyt merkitsevää eroa glukoosin soluun otossa. Jotta voitaisiin arvioida ruskean rasvan aktiivisuutta, tarvittaisiin kylmäaltistuksessa tehty [18F]FDG-PET-tutkimus tai biopsia ruskean rasvakudoksen alueelta.