Mitä vaaditaan kiitettävään arvosanaan liikunnassa? : 9.-luokkalaisten käsityksiä ja kokemuksia liikunnan arvioinnista suhteessa opetussuunnitelman arviointikriteereihin
Raiko, Veera (2024-02-28)
Mitä vaaditaan kiitettävään arvosanaan liikunnassa? : 9.-luokkalaisten käsityksiä ja kokemuksia liikunnan arvioinnista suhteessa opetussuunnitelman arviointikriteereihin
(28.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512887
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512887
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä ja kokemuksia liikunnan arvioinnista suhteessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS, 2014) arviointikriteereihin. Lisäksi selvitettiin, miten taustamuuttujat, kuten sukupuoli, oppilaan viimeisin liikunnan arvosana sekä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden määrä olivat yhteydessä arviointikäsityksiin.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 75 yhdeksäsluokkalaista kevään 2023 aikana. Kyselylomakkeen avoimista vastauksista saatua aineistoa analysointiin sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin että aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysin jälkeen analyysiä jatkettiin vielä kvantifioimalla aineiston pohjalta muodostettuja alaluokkia sekä lisäksi alatutkimusongelmissa ristiintaulukoinnin avulla, mikä toi tutkimukseen myös kvantitatiivisia piirteitä.
Tulokset osoittivat, että oppilaiden käsitykset arviointikriteereistä olivat pääosin samansuuntaiset opetussuunnitelman arviointikriteerien kanssa, mutta myös virheellisiä käsityksiä esiintyi. Oppilaiden käsitysten mukaan merkittävimmät arviointiin yhteydessä olevat tekijät olivat aktiivinen osallistuminen, parhaansa yrittäminen sekä ryhmätyöskentelytaidot. Virheellisiä käsityksiä puolestaan esiintyi liikuntataitojen alaluokassa, jossa tuotiin esiin fyysisen kunnon ja vapaa-ajan harrastuneisuuden merkitys arvioinnissa.
Taustamuuttujien osalta tyttöjen arviointikäsityksissä poikia useammin mainittuja tekijöitä olivat parhaansa yrittäminen ja ryhmätyöskentely. Alhaisemmalle arvosanaryhmälle (8–7) aktiivinen osallistuminen puolestaan korostui arviointikäsityksissä verrattuna arvosanaryhmän 10–9 oppilaisiin. Lisäksi vapaa-ajallaan vähemmän liikkuville oppilaille asiallinen käytös ja ryhmätyöskentely olivat useammin mainittuja arviointikäsityksiä enemmän vapaa-ajallaan liikkuviin verrattuna.
Oppilaiden kokemukset koululiikunnan arvioinnista jakautuivat tulosten mukaan tasaisesti positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin. Negatiivisissa kokemuksissa esiintyi enemmän arviointiin liittyviä virhekäsityksiä. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että oppilailla on oikeansuuntainen käsitys siitä, mitä liikuntatunneilla arvioidaan, mutta myös virheellisiä käsityksiä sekä kokemuksia arvioinnin epäoikeudenmukaisuudesta esiintyy kuitenkin yhä. Arviointikriteerien selkiyttämistä ja konkretisointia oppilaille tulisikin jatkossa korostaa, sillä niiden vaikutukset liikuntaan suhtautumiseen ja sitä kautta yksilön fyysiseen aktiivisuuteen voivat olla kauaskantoisia.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 75 yhdeksäsluokkalaista kevään 2023 aikana. Kyselylomakkeen avoimista vastauksista saatua aineistoa analysointiin sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin että aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysin jälkeen analyysiä jatkettiin vielä kvantifioimalla aineiston pohjalta muodostettuja alaluokkia sekä lisäksi alatutkimusongelmissa ristiintaulukoinnin avulla, mikä toi tutkimukseen myös kvantitatiivisia piirteitä.
Tulokset osoittivat, että oppilaiden käsitykset arviointikriteereistä olivat pääosin samansuuntaiset opetussuunnitelman arviointikriteerien kanssa, mutta myös virheellisiä käsityksiä esiintyi. Oppilaiden käsitysten mukaan merkittävimmät arviointiin yhteydessä olevat tekijät olivat aktiivinen osallistuminen, parhaansa yrittäminen sekä ryhmätyöskentelytaidot. Virheellisiä käsityksiä puolestaan esiintyi liikuntataitojen alaluokassa, jossa tuotiin esiin fyysisen kunnon ja vapaa-ajan harrastuneisuuden merkitys arvioinnissa.
Taustamuuttujien osalta tyttöjen arviointikäsityksissä poikia useammin mainittuja tekijöitä olivat parhaansa yrittäminen ja ryhmätyöskentely. Alhaisemmalle arvosanaryhmälle (8–7) aktiivinen osallistuminen puolestaan korostui arviointikäsityksissä verrattuna arvosanaryhmän 10–9 oppilaisiin. Lisäksi vapaa-ajallaan vähemmän liikkuville oppilaille asiallinen käytös ja ryhmätyöskentely olivat useammin mainittuja arviointikäsityksiä enemmän vapaa-ajallaan liikkuviin verrattuna.
Oppilaiden kokemukset koululiikunnan arvioinnista jakautuivat tulosten mukaan tasaisesti positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin. Negatiivisissa kokemuksissa esiintyi enemmän arviointiin liittyviä virhekäsityksiä. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että oppilailla on oikeansuuntainen käsitys siitä, mitä liikuntatunneilla arvioidaan, mutta myös virheellisiä käsityksiä sekä kokemuksia arvioinnin epäoikeudenmukaisuudesta esiintyy kuitenkin yhä. Arviointikriteerien selkiyttämistä ja konkretisointia oppilaille tulisikin jatkossa korostaa, sillä niiden vaikutukset liikuntaan suhtautumiseen ja sitä kautta yksilön fyysiseen aktiivisuuteen voivat olla kauaskantoisia.