Erotuskyvyn parantaminen tähtitieteellisessä kuvaamisessa
Valkjärvi, Jouni (2024-04-04)
Erotuskyvyn parantaminen tähtitieteellisessä kuvaamisessa
Valkjärvi, Jouni
(04.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040514896
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040514896
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on kirjallisuuden kautta tutustua tähtitieteellisen kuvaamisen
erilaisiin tapoihin parantaa erotuskykyä. Samalla tutustutaan kuvauksessa
käytettävien ccd-kameroiden toimintaperiaatteisiin, sekä tutustutaan kuvanmuodostuksen
periaatteisiin. Työssä perehdytään myös kuvankäsittelyyn, jossa mm. dekonvoluutiolla
pyritään saamaan tarkempia yksityiskohtia kuvista näkyviin.
Maan ilmakehä on läpinäkyvä pääasiassa vain optisen ikkunan ja radioikkunan
allonpituuksilla. Ilmakehä rajaa erotuskyvyn noin yhteen kaarisekuntiin, mutta
adaptiivisella optiikalla pystytään terävöittämään kuvaa noin kymmenkertaisesti.
Interferometrialla voidaan puolestaan saavuttaa huomattavasti parempiakin erotuskykyjä.
Erityisesti pidemmillä allonpituuksilla tämä onnistuu helpommin, kun
taas lyhyemmillä aallonpituuksilla, interferometrian kuvien yhteensovittaminen on
huomattavasti vaikeampaa.
Avaruusteleskoopeissa diffraktio on suurin rajoittava tekijä erotuskyvylle, mutta interferometria
tarjoaa tällöinkin suuria mahdollisuuksia erotuskyvyn parantamiselle.
Erotuskyvyn parantamiseksi olennaisinta on sijainnin lisäksi pääpeilin halkaisia
tai interferometriassa teleskooppien etäisyys toisistaan. Mahdollista on myös
hyödyntää galaksijoukkojen gravitaatiolinssiefektiä, jolla saadaan hyvin kaukaisia
kohteita tuotua näennäisesti lähemmäksi.
erilaisiin tapoihin parantaa erotuskykyä. Samalla tutustutaan kuvauksessa
käytettävien ccd-kameroiden toimintaperiaatteisiin, sekä tutustutaan kuvanmuodostuksen
periaatteisiin. Työssä perehdytään myös kuvankäsittelyyn, jossa mm. dekonvoluutiolla
pyritään saamaan tarkempia yksityiskohtia kuvista näkyviin.
Maan ilmakehä on läpinäkyvä pääasiassa vain optisen ikkunan ja radioikkunan
allonpituuksilla. Ilmakehä rajaa erotuskyvyn noin yhteen kaarisekuntiin, mutta
adaptiivisella optiikalla pystytään terävöittämään kuvaa noin kymmenkertaisesti.
Interferometrialla voidaan puolestaan saavuttaa huomattavasti parempiakin erotuskykyjä.
Erityisesti pidemmillä allonpituuksilla tämä onnistuu helpommin, kun
taas lyhyemmillä aallonpituuksilla, interferometrian kuvien yhteensovittaminen on
huomattavasti vaikeampaa.
Avaruusteleskoopeissa diffraktio on suurin rajoittava tekijä erotuskyvylle, mutta interferometria
tarjoaa tällöinkin suuria mahdollisuuksia erotuskyvyn parantamiselle.
Erotuskyvyn parantamiseksi olennaisinta on sijainnin lisäksi pääpeilin halkaisia
tai interferometriassa teleskooppien etäisyys toisistaan. Mahdollista on myös
hyödyntää galaksijoukkojen gravitaatiolinssiefektiä, jolla saadaan hyvin kaukaisia
kohteita tuotua näennäisesti lähemmäksi.