”Lähellä kukkuu Karjalan käki” : Käki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Karjalan-matkakeruuaineistoissa vuosina 1992 ja 2007
Makkonen, Venla (2024-03-12)
”Lähellä kukkuu Karjalan käki” : Käki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Karjalan-matkakeruuaineistoissa vuosina 1992 ja 2007
(12.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041216898
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041216898
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastelen käkeä osana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kahta keruuta, jotka käsittelevät matkoja Karjalaan. Keruut on järjestetty vuosina 1992 ja 2007. Käki Karjalan symbolina on huomioitu aikaisemmassa tutkimuksessa, mutta käki ei ole noussut tutkimuksen keskiöön aikaisemmin. Myöskään eläimiä arkistossa ei ole juuri huomioitu osana arkistotutkimusta. Tarkastelen käkeä symbolina, miten käkeä käytetään osana matkakertomuksen juonta sekä kuinka käki esiintyy osana kirjoittajien muistoja. Lisäksi tarkastelen, millaisia haasteita eläimistä kiinnostunut tutkija voi kohdata arkistotyössä.
Tutkimukseni on lähtenyt liikkeelle keruuaineiston käkimainintojen kartoittamisella, jonka jälkeen olen kategorisoinut käkimaininnat seitsemään eri kategoriaan. Osa maininnoista olisi voinut kuulua useampaan eri kategoriaan. Näin ollen suorittamani aineiston kategorisointi olisi voitu tehdä myös toisin. Lähestyn siis tutkielmassa laadullista aineistoani osin määrällisen tutkimuksen menetelmin.
Eläimet arkistossa ovat monesti piilossa, eli kysymys eläimistä arkistoissa liittyy arkistojen hiljaisuuksiin. Eläinmainintojen löytäminen voi vaatia elämistä kiinnostuneelta tutkijalta viitseliäisyyttä käydä läpi suuri määrä aineistoa, sillä eläimiä ei välttämättä ole huomioitu osana aineiston kuvailutietoja. Aineistokokonaisuuksien etenevä digitointi voi tulevaisuudessa helpottaa uusien eläimiä sisältävän aineiston löytämistä arkistosta sisältöön kohdistuvien hakujen mahdollistuessa.
Käki esiintyy osana Karjalan-matkakirjoituksia monesti lyhyinä ja geneerisinä mainintoina. Käki toimii siirtokarjalaisille kulttuurisena symbolina, joka on kirjoittajille ja matkakirjoituksia lukeville tuttu. Näin ollen käki tarjoaa kulttuurisesti hyväksytyn ja ymmärrettävän mallin tunteiden ja ajatuksien kuvaamiseen. Käen kukunta matkan aikana vie kertomusta eteenpäin sekä toimii merkkinä tärkeistä hetkistä matkalla. Käen avulla kirjoitetaan omista matkalla heränneistä tunteista ja ajatuksista, jolloin käen kukunta tai kukkumattomuus voi kertoa kirjoittajan ilosta tai surusta. Lisäksi käen avulla prosessoidaan menneen ja nykyisyyden välistä suhdetta, jota käsitellään muistelun kautta.
Tutkimukseni on lähtenyt liikkeelle keruuaineiston käkimainintojen kartoittamisella, jonka jälkeen olen kategorisoinut käkimaininnat seitsemään eri kategoriaan. Osa maininnoista olisi voinut kuulua useampaan eri kategoriaan. Näin ollen suorittamani aineiston kategorisointi olisi voitu tehdä myös toisin. Lähestyn siis tutkielmassa laadullista aineistoani osin määrällisen tutkimuksen menetelmin.
Eläimet arkistossa ovat monesti piilossa, eli kysymys eläimistä arkistoissa liittyy arkistojen hiljaisuuksiin. Eläinmainintojen löytäminen voi vaatia elämistä kiinnostuneelta tutkijalta viitseliäisyyttä käydä läpi suuri määrä aineistoa, sillä eläimiä ei välttämättä ole huomioitu osana aineiston kuvailutietoja. Aineistokokonaisuuksien etenevä digitointi voi tulevaisuudessa helpottaa uusien eläimiä sisältävän aineiston löytämistä arkistosta sisältöön kohdistuvien hakujen mahdollistuessa.
Käki esiintyy osana Karjalan-matkakirjoituksia monesti lyhyinä ja geneerisinä mainintoina. Käki toimii siirtokarjalaisille kulttuurisena symbolina, joka on kirjoittajille ja matkakirjoituksia lukeville tuttu. Näin ollen käki tarjoaa kulttuurisesti hyväksytyn ja ymmärrettävän mallin tunteiden ja ajatuksien kuvaamiseen. Käen kukunta matkan aikana vie kertomusta eteenpäin sekä toimii merkkinä tärkeistä hetkistä matkalla. Käen avulla kirjoitetaan omista matkalla heränneistä tunteista ja ajatuksista, jolloin käen kukunta tai kukkumattomuus voi kertoa kirjoittajan ilosta tai surusta. Lisäksi käen avulla prosessoidaan menneen ja nykyisyyden välistä suhdetta, jota käsitellään muistelun kautta.