Autismikirjon piirteiden naamiointi ja sen seuraukset

Abstract

Autismikirjon piirteitä on alettu viime vuosina tunnistaa yhä paremmin, mikä on osaltaan vaikuttanut diagnoosien yleistymiseen. Yhdeksi diagnosoinnin esteeksi erityisesti naisten kohdalla on epäilty sitä, että moni pyrkii peittelemään autistisia piirteitään ollakseen erottumatta joukosta. Tästä ilmiöstä on käytetty monia termejä, joista yleisin on naamiointi. Naamioinnin tutkimus on aivan viime vuosiin asti ollut vähäistä ja hajanaista. Tutkimuksissa se on yhdistetty erityisesti mielenterveyden ongelmiin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden perusteella saada kattava kuva siitä, mitä naamiointi on ja millaisia seurauksia sillä voi olla. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskirjallisuuden perusteella naamioinnin todettiin olevan sellaisten opittujen strategioiden tietoista tai tiedostamatonta käyttöä, joiden avulla helpotetaan sopeutumista neurotyypillisten ihmisten joukkoon. Strategioista pystyttiin erottamaan neljä toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa, jotka olivat maskaaminen, kompensaatio, assimilaatio ja akkomodaatio. Keskeisimmät seuraukset liittyivät terveyteen, identiteettiin, tuen saatavuuteen, sosiaalisiin suhteisiin ja työllistymiseen. Naamioinnilla todettiin voivan olla sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia, mutta haittoja tuli ilmi huomattavasti laajemmin kuin hyötyjä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että naamioinnin tutkimus on yhä alkutekijöissään, mutta tarvetta tutkimukselle selkeästi on. Naamioinnin seuraukset voivat vaihdella yksilötasolla, mutta on selvää, että ainakin osa autismikirjon henkilöistä tekee sitä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Stigman vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta autismikirjon ihmiset voisivat kokea tulevansa kohdelluksi tasavertaisesti, vähentäen naamioinnin tarvetta.