Pilari 2 -sääntely ja hyvä verojärjestelmä : Erityistarkastelussa verotuksen maakohtaista raportointia koskeva siirtymäkauden olettamasäännös
Juntunen, Sonja (2024-04-03)
Pilari 2 -sääntely ja hyvä verojärjestelmä : Erityistarkastelussa verotuksen maakohtaista raportointia koskeva siirtymäkauden olettamasäännös
(03.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041618327
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041618327
Tiivistelmä
Globalisaatio ja sen lieveilmiöt ovat viime vuosikymmeninä johtaneet siihen, että erityisesti länsimaissa veropohjat ovat rapautuneet ja verotulot vähentyneet. Vuonna 2013 OECD lanseerasi niin sanotun BEPS-projektin tarkoituksenaan taistella näitä ilmiöitä vastaan ja varmistaa taloudellisen tuoton verottaminen siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu.
Pilari 2 -sääntely on osa OECD:n BEPS-projektia, ja sitä sovelletaan vuodesta 2024 alkaen. Sääntely tähtää kansainvälisen verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden edistämiseen, ja sääntelyn käytännön tavoitteena on varmistaa suurkonsernien globaali minimiverotus. Koska sääntely on huomattavan monimutkaista, OECD lisäsi sääntelyyn verotuksen maakohtaista raportointia koskevan siirtymäkauden olettamasäännöksen, joka helpottaa sääntelyn soveltamista sen ensimmäisinä vuosina. Käytännössä säännös koostuu kolmesta erillisestä säännöksestä.
Tutkielman aiheet ovat pilari 2 -sääntelyn suhde hyvään verojärjestelmään huomioiden esimerkiksi yritysverotuksen tavoitteet ja perusteet sekä olettamasäännösten suhde hyvän verojärjestelmän piirteisiin, oikeusvarmuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja tehokkuuteen. Olettamasäännökset ovat voimassa vain erillisen siirtymäkauden ajan. Reflektoimalla olettamasäännösten suhdetta hyvän verojärjestelmän piirteisiin ja toisaalta koko pilari 2 -sääntelyn tavoitteisiin tutkielman tavoitteena on esittää perusteltu kannanotto, pitäisikö olettamasäännöksistä tehdä pysyviä. Käytännössä tutkielman tutkimuskohteena on tuleva laki. Tutkimusmenetelmä on oikeuspoliittinen tutkimus.
Olettamasäännöksiä voidaan lähtökohtaisesti pitää tehokkaina ainakin hallinnollisesti ja jossain määrin myös taloudellisesti. Oikeusvarmuuden näkökulmasta olettamasäännöksillä on sekä oikeusvarmuutta parantavia että heikentäviä ominaisuuksia. Tosin oikeusvarmuuteen liittyvät ongelmat koskevat oikeastaan koko pilari 2 -sääntelyä. Olettamasäännösten suurin ongelma on niiden heikko suhde oikeudenmukaisuuteen, jonka edistäminen on pilari 2 -sääntelyn keskeinen tavoite. Näiden havaintojen perusteella tutkielman johtopäätös on, että siirtymäkauden olettamasäännöksistä ei ainakaan sellaisinaan pitäisi tehdä pysyviä.
Pilari 2 -sääntely on osa OECD:n BEPS-projektia, ja sitä sovelletaan vuodesta 2024 alkaen. Sääntely tähtää kansainvälisen verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden edistämiseen, ja sääntelyn käytännön tavoitteena on varmistaa suurkonsernien globaali minimiverotus. Koska sääntely on huomattavan monimutkaista, OECD lisäsi sääntelyyn verotuksen maakohtaista raportointia koskevan siirtymäkauden olettamasäännöksen, joka helpottaa sääntelyn soveltamista sen ensimmäisinä vuosina. Käytännössä säännös koostuu kolmesta erillisestä säännöksestä.
Tutkielman aiheet ovat pilari 2 -sääntelyn suhde hyvään verojärjestelmään huomioiden esimerkiksi yritysverotuksen tavoitteet ja perusteet sekä olettamasäännösten suhde hyvän verojärjestelmän piirteisiin, oikeusvarmuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja tehokkuuteen. Olettamasäännökset ovat voimassa vain erillisen siirtymäkauden ajan. Reflektoimalla olettamasäännösten suhdetta hyvän verojärjestelmän piirteisiin ja toisaalta koko pilari 2 -sääntelyn tavoitteisiin tutkielman tavoitteena on esittää perusteltu kannanotto, pitäisikö olettamasäännöksistä tehdä pysyviä. Käytännössä tutkielman tutkimuskohteena on tuleva laki. Tutkimusmenetelmä on oikeuspoliittinen tutkimus.
Olettamasäännöksiä voidaan lähtökohtaisesti pitää tehokkaina ainakin hallinnollisesti ja jossain määrin myös taloudellisesti. Oikeusvarmuuden näkökulmasta olettamasäännöksillä on sekä oikeusvarmuutta parantavia että heikentäviä ominaisuuksia. Tosin oikeusvarmuuteen liittyvät ongelmat koskevat oikeastaan koko pilari 2 -sääntelyä. Olettamasäännösten suurin ongelma on niiden heikko suhde oikeudenmukaisuuteen, jonka edistäminen on pilari 2 -sääntelyn keskeinen tavoite. Näiden havaintojen perusteella tutkielman johtopäätös on, että siirtymäkauden olettamasäännöksistä ei ainakaan sellaisinaan pitäisi tehdä pysyviä.