Morfologisten taivutuspäätteiden lihavoinnin vaikutus S2-oppijoiden lukusujuvuuteen selkokielisissä teksteissä

Abstract

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut Suomessa suuresti viimeisten vuosien aikana. Sen seurauksena yhä useampi opettelee suomen kieltä, ja suomenkielisen tiedon tekeminen helpommin saavutettavaksi on erityisen tärkeää. Tässä oivana työkaluna on selkokieli, eli kieli, joka on yleiskieltä ymmärrettävämpää ja selkeämpää sekä sanastoltaan, rakenteeltaan että sisällöltään. Selkokieltä ei kuitenkaan ole juuri tutkittu morfologian osalta, vaikka suomen kieli on morfologisesti hyvin rikas. Suuri osa suomen kielen sanoista koostuu useammasta morfeemista, eli kielen pienimmästä merkityksellisestä yksiköstä (esim. auto+ssa+mme). Suomen kielen morfologia voi tuottaa haasteita suomea toisena kielenä (S2) opetteleville, minkä vuoksi olisi tärkeä tutkia, voiko selkokieltä kehittää entistä ymmärrettävämmäksi morfologian osalta.

Tämän katseenseurantatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako morfologisten taivutuspäätteiden lihavointi lukusujuvuuteen suomea toisena kielenä (S2) oppivilla. Lisäksi haluttiin selvittää, vaikuttaako suomen kielen oppijan kielitaidon taso siihen, onko näistä lihavointivihjeistä hyötyä. Tutkimuksen avulla pyrittiin siis löytämään uusia keinoja kehittää selkokieltä morfologian osalta entistä selkeämmäksi. Hypoteesina oli, että vihjeet auttaisivat ainakin vähemmän edistyneitä lukijoita, ja edistyneemmät eivät välttämättä tarvitsisi enää vihjeiden tukea tai vihjeet voisivat jopa hidastaa edistyneiden lukusujuvuutta.

Tutkimuksessa 23 aikuista S2-oppijaa lukivat näytöltä selkokielisiä tekstejä sekä tilanteessa, jossa teksteissä oli vihjeet eli lihavoidut päätteet että tilanteessa, jossa vihjeitä ei ollut. Silmänliikkeet kuvattiin lukemisen aikana silmänliikekameralla. S2-oppijat jaettiin edistyneisiin ja vähemmän edistyneisiin sen perusteella, kuinka moneen luettujen tekstien ymmärrystä mittaavaan kysymykseen he olivat vastanneet oikein. Ryhmien lukusujuvuutta eri vihjetilanteissa tarkasteltiin analysoimalla lukusujuvuutta mittaavia silmänliikemuuttujia 2x2 varianssianalyysilla, jossa riippumattomat muuttujat olivat taitotaso ja vihje.

Tutkimus ei tukenut hypoteeseja. Muutaman muuttujan kohdalla havaittiin kielitaidon päävaikutus, eli edistyneemmät suomen kielen oppijat lukivat sujuvammin kuin vähemmän edistyneet, mikä oli odotettavissa. Vihjeen päävaikutusta ei sen sijaan havaittu yhdessäkään muuttujassa, eli tämä tutkimus ei tue sitä, että morfologisten taivutuspäätteiden lihavointi vaikuttaisi S2-oppijoiden lukusujuvuuteen – ei edistävästi eikä toisaalta myöskään hidastavasti. S2-oppijoiden edistyneisyydellä ei myöskään näyttänyt olevan juuri merkitystä siihen, onko segmentaatiovihjeistä hyötyä. Tulevaisuudessa voitaisiinkin tutkia sitä, olisiko jokin muu segmentaatiovihjetyyppi, kuten yhdysviiva, toimivampi morfeemien erotteluun, tai auttaisiko lihavointivihjeen sijoittaminen sanavartaloon lukijoita paremmin kuin taivutuspäätteeseen sijoitettu lihavointivihje. Tämän tutkimuksen tulos siitä, että lihavoinnilla ei näytä olevan vaikutusta lukusujuvuuteen, on sekin tärkeä tieto selkokielen kehittämistä varten.