Opettajaopiskelijoiden ammatillinen digitaalinen osaaminen
Laukkanen, Henry (2024-03-27)
Opettajaopiskelijoiden ammatillinen digitaalinen osaaminen
(27.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220394
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220394
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin opettajaksi opiskelevien (n=63) näkemyksiä omasta ammatillisesta digitaalisesta osaamisesta opettajakoulutuksen kontekstissa. Digitaalinen osaaminen katsotaan tutkimuskirjallisuudessa moniulotteiseksi konseptiksi, joka kuvaa niitä taitoalueita, jotka muuttuvat alati digitalisoituvassa maailmassa. Ammatillisen digitaalisen osaamisen käsitteistössä nämä taitoalueet on rajattu erikseen opettajan professioon, johon liittyvää tutkimusta löytyy vielä vähän Suomesta.
Tutkimusinstrumentti muodostettiin yhteensä viidestä eri summamuuttujasta, jotka olivat teknologis-pedagoginen tieto, oppiainekohtainen opettaminen, digitaalinen harkintakyky, teknologia-minäpystyvyys sekä eriyttävä opettaminen teknologisen osaamisen viitekehyksessä. Näiden ohella sovellettiin myös summamuuttujaa, joka mittasi vastaajien näkemyksiä opettajankoulutuksen tarjoamasta tuesta. Vastaajajoukot oli jaoteltu sen mukaan, mihin opintovuoteen he kuuluivat tutkimukseen osallistumisen aikana, ja että mitä pääaineen opintolinjaa he suorittivat.
Tutkimuksessa sovellettiin tilastollisia analyysimenetelmiä, kuten Pearsonin tulomomenttikorrelaatiotestiä sekä parametristä Mann-Whitney U -testiä. Summamuuttujista lasketut Cronbachin alfa-arvot osoittivat mittariston toimivan hyvin, minkä lisäksi aineisto oli jakautunut normaalisti lähes kaikissa summamuuttujissa.
Aiemmista tutkimuksista poiketen havaittiin, että myöhempien vuosikurssien opiskelijat suhtautuivat myönteisemmin opettajankoulutuksen tarjoamaan tukeen. Päin vastoin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat katsoivat, ettei opettajankoulutusohjelma ollut vielä toistaiseksi tarjonnut riittävästi sellaisia resursseja, jotka voisivat tukea heidän ammatillisen digitaalisen osaamisensa kehittymistä.
Määrällisesti analysoidun tutkimusdatan perusteella voidaan myös todeta, että opintovuodella oli jonkin verran selitysvoimaa siinä, kuinka hyväksi vastaajat arvioivat oman ammatillisen digitaalisen osaamisen osa-alueet. Esimerkiksi viidennen vuoden opiskelijat erosivat tilastollisesti merkitsevästi ensimmäisen vuoden opiskelijoista, kun vertailtavana osamuuttujana oli teknologis-pedagoginen tieto ja digitaalinen harkintakyky.
Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, oliko opintolinjalla tai sivuainevalinnalla yhteyttä siihen, millaiseksi vastaaja koki oman ammatillisen digitaalisen osaamisen taidot eri osa-alueissa. Merkittävimpänä tuloksena ilmeni se, että luokanopettajaopiskelijat näkivät etenkin teknologia-pedagogisen tiedon hieman paremmaksi käsityönopettajaopiskelijoihin verrattuna. Tämän ohella luokanopettajaopiskelijat arvioivat opettajankoulutuksen tarjoaman tuen riittävämmäksi kuin mitä esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. Tuloksista oli myös havaittavissa, että digitaalisen oppimisen ja opettamisen sivuainetta opiskelleet arvioivat oman teknologia-minäpystyvyyden olevan parempi niihin vastaajiin verrattuna, joilla tätä sivuainevalintaa ei ollut.
Tutkimusinstrumentti muodostettiin yhteensä viidestä eri summamuuttujasta, jotka olivat teknologis-pedagoginen tieto, oppiainekohtainen opettaminen, digitaalinen harkintakyky, teknologia-minäpystyvyys sekä eriyttävä opettaminen teknologisen osaamisen viitekehyksessä. Näiden ohella sovellettiin myös summamuuttujaa, joka mittasi vastaajien näkemyksiä opettajankoulutuksen tarjoamasta tuesta. Vastaajajoukot oli jaoteltu sen mukaan, mihin opintovuoteen he kuuluivat tutkimukseen osallistumisen aikana, ja että mitä pääaineen opintolinjaa he suorittivat.
Tutkimuksessa sovellettiin tilastollisia analyysimenetelmiä, kuten Pearsonin tulomomenttikorrelaatiotestiä sekä parametristä Mann-Whitney U -testiä. Summamuuttujista lasketut Cronbachin alfa-arvot osoittivat mittariston toimivan hyvin, minkä lisäksi aineisto oli jakautunut normaalisti lähes kaikissa summamuuttujissa.
Aiemmista tutkimuksista poiketen havaittiin, että myöhempien vuosikurssien opiskelijat suhtautuivat myönteisemmin opettajankoulutuksen tarjoamaan tukeen. Päin vastoin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat katsoivat, ettei opettajankoulutusohjelma ollut vielä toistaiseksi tarjonnut riittävästi sellaisia resursseja, jotka voisivat tukea heidän ammatillisen digitaalisen osaamisensa kehittymistä.
Määrällisesti analysoidun tutkimusdatan perusteella voidaan myös todeta, että opintovuodella oli jonkin verran selitysvoimaa siinä, kuinka hyväksi vastaajat arvioivat oman ammatillisen digitaalisen osaamisen osa-alueet. Esimerkiksi viidennen vuoden opiskelijat erosivat tilastollisesti merkitsevästi ensimmäisen vuoden opiskelijoista, kun vertailtavana osamuuttujana oli teknologis-pedagoginen tieto ja digitaalinen harkintakyky.
Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, oliko opintolinjalla tai sivuainevalinnalla yhteyttä siihen, millaiseksi vastaaja koki oman ammatillisen digitaalisen osaamisen taidot eri osa-alueissa. Merkittävimpänä tuloksena ilmeni se, että luokanopettajaopiskelijat näkivät etenkin teknologia-pedagogisen tiedon hieman paremmaksi käsityönopettajaopiskelijoihin verrattuna. Tämän ohella luokanopettajaopiskelijat arvioivat opettajankoulutuksen tarjoaman tuen riittävämmäksi kuin mitä esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. Tuloksista oli myös havaittavissa, että digitaalisen oppimisen ja opettamisen sivuainetta opiskelleet arvioivat oman teknologia-minäpystyvyyden olevan parempi niihin vastaajiin verrattuna, joilla tätä sivuainevalintaa ei ollut.