Euroopan unionin tekoälyvastuudirektiivi : Uudet sääntelyratkaisut ja omaksumatta jääneet keinot
Tarvainen, Kia (2024-05-02)
Euroopan unionin tekoälyvastuudirektiivi : Uudet sääntelyratkaisut ja omaksumatta jääneet keinot
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050325963
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050325963
Tiivistelmä
ON-työni keskittyy Euroopan unionin ehdotukseen direktiiviksi sopimuksenulkoista siviilioikeudellista vastuuta koskevien sääntöjen mukauttamisesta tekoälyyn (direktiivi tekoälyyn liittyvästä vastuusta). Tarkastelen etenkin sitä, miksi aiempaa tarkemmalle vastuusääntelyllä on tarve Euroopan unionissa, millaisia sääntelykeinoja direktiivin laadintavaiheessa on ollut esillä, ja mitä lopullisesta esityksestä on jäänyt ulos.
Lähestymistapa on ensisijaisesti oikeusdogmaattinen ja perustuu Euroopan unionin ehdotukseen tekoälyvastuudirektiivistä, Euroopan parlamentin päätöslauselmaan suosituksista komissiolle tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä ja valtioneuvoston U-kirjelmään direktiiviehdotuksesta. Tutkielmassani tarkastelen esimerkiksi sitä, minkälaisia sääntelykeinoja päätöslauselma esittää, joista kaikki eivät kuitenkaan päätyneet direktiiviehdotukseen asti.
ON-työni osoittaa, että tekoälyvastuudirektiivin pohjatöihin verrattuna ehdotuksen laadinnan aikana lopullisesta direktiivistä on pudonnut pois jonkin verran sääntelymahdollisuuksia. Tekoälyvastuudirektiivin ulkopuolellekin jääneistä vaihtoehdoista osa olisi ollut varmasti hyödyllisiä sisällyttää osaksi direktiiviä. Lopputuloksena on lähtökohtiin verrattuna kapea-alainen direktiivi, jonka artiklat eivät täysin toteuta alkuperäistä potentiaalia.
Lähestymistapa on ensisijaisesti oikeusdogmaattinen ja perustuu Euroopan unionin ehdotukseen tekoälyvastuudirektiivistä, Euroopan parlamentin päätöslauselmaan suosituksista komissiolle tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä ja valtioneuvoston U-kirjelmään direktiiviehdotuksesta. Tutkielmassani tarkastelen esimerkiksi sitä, minkälaisia sääntelykeinoja päätöslauselma esittää, joista kaikki eivät kuitenkaan päätyneet direktiiviehdotukseen asti.
ON-työni osoittaa, että tekoälyvastuudirektiivin pohjatöihin verrattuna ehdotuksen laadinnan aikana lopullisesta direktiivistä on pudonnut pois jonkin verran sääntelymahdollisuuksia. Tekoälyvastuudirektiivin ulkopuolellekin jääneistä vaihtoehdoista osa olisi ollut varmasti hyödyllisiä sisällyttää osaksi direktiiviä. Lopputuloksena on lähtökohtiin verrattuna kapea-alainen direktiivi, jonka artiklat eivät täysin toteuta alkuperäistä potentiaalia.