Viheralueiden muutokset Kaarinassa vuosina 2000–2018
Alahäme, Henna (2024-05-03)
Viheralueiden muutokset Kaarinassa vuosina 2000–2018
Alahäme, Henna
(03.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050326154
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050326154
Tiivistelmä
Viheralueet ylläpitävät kaupunkien biodiversiteettiä, koska ne tarjoavat monille eliölajeille erilaisia elinympäristöjä ja resursseja. Kaupunkien kasvu ja täydennysrakentaminen kuitenkin pirstovat viheralueita pienemmiksi ja eristyneemmiksi laikuiksi, mikä vaikuttaa negatiivisesti eliölajeihin ja niiden populaatioihin. Tämän myötä tapahtuvalla biodiversiteetin vähenemisellä on vaikutuksia myös alueen asukkaisiin.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten Kaarinan kaupungin kasvukehitys on vaikuttanut sen päätaajaman viheralueisiin ja viherverkoston rakenteelliseen kytkeytyneisyyteen. Tutkielmassa tarkasteltiin Corine-maanpeiteaineiston perusteella tapahtuneita muutoksia viheralueissa vuosina 2000 ja 2018. Muutoksia tarkasteltiin paikkatietomenetelmin päällekkäisanalyysin sekä maisemaekologisten tunnuslukujen avulla.
Tulokset osoittivat, että uudis- ja täydennysrakentamisen vaikutus viheralueisiin on Kaarinan päätaajamassa ollut melko vähäinen tutkimusajanjaksolla. Viheralueiden kokonaispinta-ala pienentyi tarkasteluajankohtien välillä noin 20 hehtaarilla. Tutkimusalueelta sekä hävisi viheralueita että syntyi uusia 18 vuoden aikana. Suuri osa hävinneistä viheralueista jäi uusien rakennettujen alueiden alle. Uusista rakennetuista alueista kuitenkin vain noin kolmasosa sijoittui viheralueille. Sen sijaan Corine-aineiston mukaan kaupunkialue laajentui paljon vanhoille maatalousalueille. Uudet rakennetut alueet myös synnyttivät uusia viheralueita, koska ne pilkkoivat laajoja maatalousalueita pienemmiksi viherkaistaleiksi.
Viheralueille laskettujen maisemaekologisten tunnuslukujen perusteella muutokset viherverkoston kytkeytyneisyydessä ja pirstoutuneisuudessa olivat pieniä. Viheralueiden kuitenkin todettiin olevan jo valmiiksi hyvin pirstoutuneita alueella. Päätaajaman viheralueista suurin osa oli pieniä. Etenkin keskustan alueen viheralueet olivat hyvin pieniä ja pirstoutuneita. Tällaiset viheralueet eivät kykene ylläpitämään yhtä suurta lajirunsautta ja geneettistä monimuotoisuutta kuin laajemmat hyvin kytkeytyneet alueet. Toisaalta etenkin tutkimusalueen reunoilla sijaitsee myös laajoja yhtenäisiä metsäalueita, joiden osuus viheralueiden kokonaispinta-alasta oli suuri. Ne ylläpitävät alueen kytkeytyneisyyttä ja ovat tärkeitä varsinkin kaupunkiympäristöä välttelevien lajien populaatioiden säilymisen kannalta. Näille laajoille alueille ei myöskään tutkimusajanjakson aikana kohdistunut merkittäviä muutoksia.
Tutkimuksen tulosten kannalta epävarmuuksia tuottaa erityisesti tutkimusaineistona käytetty Corine-maanpeiteaineisto. Se sisältää jonkin verran luokitteluvirheitä ja sen 20 metrin resoluutio myös yleistää maisemarakennetta. Tämä voi vaikuttaa varsinkin maisemaekologisten indeksien todenmukaisuuteen. Myös tutkimusalueen suhteellisen pieni koko vaikuttaa sen vertailukelpoisuuteen vastaavien tutkimusten kanssa. Usein kaupunkien kehitystä ja viheralueiden muutoksia on tarkasteltu laajemmilla alueilla ja suurissa kaupungeissa. Lisätutkimusta tarvittaisiin pienempien ja väljempien kaupunkialueiden biodiversiteettivaikutuksista.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten Kaarinan kaupungin kasvukehitys on vaikuttanut sen päätaajaman viheralueisiin ja viherverkoston rakenteelliseen kytkeytyneisyyteen. Tutkielmassa tarkasteltiin Corine-maanpeiteaineiston perusteella tapahtuneita muutoksia viheralueissa vuosina 2000 ja 2018. Muutoksia tarkasteltiin paikkatietomenetelmin päällekkäisanalyysin sekä maisemaekologisten tunnuslukujen avulla.
Tulokset osoittivat, että uudis- ja täydennysrakentamisen vaikutus viheralueisiin on Kaarinan päätaajamassa ollut melko vähäinen tutkimusajanjaksolla. Viheralueiden kokonaispinta-ala pienentyi tarkasteluajankohtien välillä noin 20 hehtaarilla. Tutkimusalueelta sekä hävisi viheralueita että syntyi uusia 18 vuoden aikana. Suuri osa hävinneistä viheralueista jäi uusien rakennettujen alueiden alle. Uusista rakennetuista alueista kuitenkin vain noin kolmasosa sijoittui viheralueille. Sen sijaan Corine-aineiston mukaan kaupunkialue laajentui paljon vanhoille maatalousalueille. Uudet rakennetut alueet myös synnyttivät uusia viheralueita, koska ne pilkkoivat laajoja maatalousalueita pienemmiksi viherkaistaleiksi.
Viheralueille laskettujen maisemaekologisten tunnuslukujen perusteella muutokset viherverkoston kytkeytyneisyydessä ja pirstoutuneisuudessa olivat pieniä. Viheralueiden kuitenkin todettiin olevan jo valmiiksi hyvin pirstoutuneita alueella. Päätaajaman viheralueista suurin osa oli pieniä. Etenkin keskustan alueen viheralueet olivat hyvin pieniä ja pirstoutuneita. Tällaiset viheralueet eivät kykene ylläpitämään yhtä suurta lajirunsautta ja geneettistä monimuotoisuutta kuin laajemmat hyvin kytkeytyneet alueet. Toisaalta etenkin tutkimusalueen reunoilla sijaitsee myös laajoja yhtenäisiä metsäalueita, joiden osuus viheralueiden kokonaispinta-alasta oli suuri. Ne ylläpitävät alueen kytkeytyneisyyttä ja ovat tärkeitä varsinkin kaupunkiympäristöä välttelevien lajien populaatioiden säilymisen kannalta. Näille laajoille alueille ei myöskään tutkimusajanjakson aikana kohdistunut merkittäviä muutoksia.
Tutkimuksen tulosten kannalta epävarmuuksia tuottaa erityisesti tutkimusaineistona käytetty Corine-maanpeiteaineisto. Se sisältää jonkin verran luokitteluvirheitä ja sen 20 metrin resoluutio myös yleistää maisemarakennetta. Tämä voi vaikuttaa varsinkin maisemaekologisten indeksien todenmukaisuuteen. Myös tutkimusalueen suhteellisen pieni koko vaikuttaa sen vertailukelpoisuuteen vastaavien tutkimusten kanssa. Usein kaupunkien kehitystä ja viheralueiden muutoksia on tarkasteltu laajemmilla alueilla ja suurissa kaupungeissa. Lisätutkimusta tarvittaisiin pienempien ja väljempien kaupunkialueiden biodiversiteettivaikutuksista.