Sahelin alueellinen turvallisuus Euroopan unionin alueellisten strategioiden näkökulmasta

Abstract

Sahelin alueen valtiot kuuluvat köyhimpiin ja vähiten kehittyneisiin valtioihin maailmassa. Alueen turvallisuushaasteiden taustalla ovat näiden lisäksi myös väestönkasvu ja ilmastonmuutos. Sahelin tilanne ei parane, jos turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä ei huomioida alueelle kohdistuvissa toimenpiteissä. Sahelin epävakautta ovat leimanneet erityisesti Libyan poliittinen kriisi (2011 –) ja Pohjois-Malin turvallisuuskriisi (2012 –). Huonontuneen turvallisuustilanteen takia Sahelin alue saa yhä enemmän huomiota kansainvälisiltä toimijoilta. Aloitteet kuten G5 Sahel korostavat alueellisen yhteistyön merkitystä turvallisuuskysymyksissä. Tutkielman tavoitteena oli syventää ymmärrystä Sahelin turvallisuustilanteesta ja Euroopan unionin toimista alueellisen turvallisuuden näkökulmasta.

EU on kiinnostunut Sahelista erityisesti sen maantieteelliseen läheisyyden, laittoman maahanmuuton ja terrorismin takia. EU on vastannut haasteisiin kehittämällä Sahelia koskevat alueelliset strategiat eli EU:n Sahelin turvallisuus- ja kehitysstrategian (2011–2020) sekä EU:n yhdennetyn Sahel-strategian (2021 –), jotka toimivat tutkielman empiirisenä aineistona. Aineistoja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla sekä aineistolähtöisestä, että teoriaohjaavasta näkökulmasta. Tekstistä etsittiin ensin tutkimuskysymyksiin liittyvät pääteemat, jotka jaettiin alateemoihin ja näihin alateemoihin kuuluvia sanoja ja lauseita kerättiin Exceliin, jossa lopullinen analyysi tehtiin.

Alueellinen turvallisuus määritellään rajat ylittävien haasteiden, kumppanuuden ja alueellisen yhteistyön teemojen kautta. Eri tason toimijoiden alueellinen yhteistyö valtioiden rajat ylittävien turvallisuusuhkien torjumisessa ja vakauden edistämisessä nähdään tärkeänä keinona alueellisen turvallisuuden parantamisessa. Sahelin kohtaamat haasteet liittyvät kehitykseen, turvallisuuteen ja politiikkaan. Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys ja koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksien puute korostuvat keskeisinä kehityshaasteina. Turvallisuushaasteiksi nähdään muun muassa terrorismi ja ilmastonmuutos. Poliittiset haasteet taas liittyvät valtioiden hauraisiin hallintoihin. Haasteet liittyvät toisiinsa monin eri tavoin.

EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategiassa haasteita pyrittiin ratkaisemaan kehitysavulla, diplomatialla ja yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla. Koska Sahelin turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyistä toimista huolimatta, EU:ssa alettiin suunnittelemaan uutta strategiaa eli EU:n yhdennettyä Sahel-strategiaa. Uudessa strategiassa painotetaan samoja toimia kuin edellisessäkin strategiassa, mutta poliittista ulottuvuutta ja kansalaisyhteiskunnan merkitystä korostetaan vielä enemmän.

EU:n lähestymistapa perustuu ensisijaisesti ylhäältä alaspäin suuntautuvaan politiikkaan, jossa asetetaan etusijalle terrorismin vastaiset sotilaalliset toimet. Paikalliset näkökulmat jätetään käytännössä huomiotta, vaikka niiden merkitystä korostetaan etenkin uudessa strategiassa. Retoriikan ja toiminnan välinen epäjohdonmukaisuus heikentää toimien tehokkuutta. EU jättää huomiotta vallan dynamiikan ja toimijoiden välisten intressien vaikutuksen yhteistyöhön ja toimintaan. Vaikka strategioissa painotetaan turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä, EU:ssa turvallisuutta pidetään tärkeämpänä, sillä Sahelin turvallisuustilanteen heikkenemisellä nähdään olevan suora vaikutus Euroopan turvallisuuteen. EU:n käsitys Sahelin kontekstista on riittämätön, mikä estää sen kykyä kehittää ratkaisuja taustalla olevien rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi.