EU-kilpailuoikeudellinen näkökulma lajiliittojen yksilöurheilijalle asettamiin osallistumissääntöihin
Pitkänen, Katariina (2024-04-02)
EU-kilpailuoikeudellinen näkökulma lajiliittojen yksilöurheilijalle asettamiin osallistumissääntöihin
(02.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051029023
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051029023
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään eurooppalaisen urheilun lajiliittojen yksilöurheilijoille asettamia osallistumissääntöjä, joilla lajiliitot kieltävät jäseniään osallistumasta kolmansien tahojen järjestämiin kilpailuihin. Näiden osallistumissääntöjen rikkomisesta voi seurata jopa elinikäinen kilpailukielto lajiliittojen hallinnoimiin tapahtumiin.
Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, ovatko lajilittojen yksilöurheilijalle asettamat osallistumissäännöt ristiriidassa EU-kilpailulainsäädännön kanssa. Lisäksi tutkin, onko lajiliittojen yksilöurheilijoille asettamissa osallistumissäännöissä kyse lajiliittojen omien kaupallisten intressien suojaamisesta vai kenties sallitusta kilpailun rajoittamisesta.
Tutkielman keskiössä on Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 101 kartellikieltoa koskeva artikla sekä SEUT 102 määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva artikla. Tutkielma pohjautuu suurilta osin Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntöön, uusimpina kansainvälistä luisteluliitto ISU:a sekä Superliigaa koskevat EUT:n ratkaisut. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kansallista sekä kansainvälistä oikeuskäytäntöä.
Lajiliitot ovat perustelleet osallistumissääntöjään muun muassa urheilun pyramidirakenteella, urheilun erityisluonteella sekä lajiliittojen sääntelyvallalla. Nämä urheilun erityispiirteet on tutkielmassa huomioitu muun muassa Wouters-metodin avulla.
Lajiliittojen osallistumissäännöt voivat olla kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä tietyin edellytyksin. Osallistumissääntöjen tulee sisältää selkeä ja ennakoitavissa oleva lupajärjestelmä, jonka nojalla lajiliitot sallivat urheilijoiden osallistumisen kolmansien järjestämiin kilpailuihin. Mahdollisten sanktioiden tulee olla kohtuullisia, minkä lisäksi lajiliittojen päätöksiin tulee olla muutoksenhakuoikeus. Nämä edellytykset takaavat sen, että lajiliitot eivät käytä asemaansa omien kaupallisten ja taloudellisten intressien edistämiseen.
Siitä huolimatta, että lajiliitoilla on myös hyväksyttäviä perusteita sääntelylleen, täyttä toimintakieltoa yksilöurheilijalle ei voida katsoa välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi rangaistukseksi kilpailevaan toimintaan osallistumisesta. Täysi toimintakielto, varsinkin elinikäinen, voidaan katsoa urheilijan kannalta liian ankaraksi, ja tällaiset säännöt voivat muodostua SEUT 101 tai 102 artiklan vastaisiksi.
Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, ovatko lajilittojen yksilöurheilijalle asettamat osallistumissäännöt ristiriidassa EU-kilpailulainsäädännön kanssa. Lisäksi tutkin, onko lajiliittojen yksilöurheilijoille asettamissa osallistumissäännöissä kyse lajiliittojen omien kaupallisten intressien suojaamisesta vai kenties sallitusta kilpailun rajoittamisesta.
Tutkielman keskiössä on Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 101 kartellikieltoa koskeva artikla sekä SEUT 102 määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva artikla. Tutkielma pohjautuu suurilta osin Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntöön, uusimpina kansainvälistä luisteluliitto ISU:a sekä Superliigaa koskevat EUT:n ratkaisut. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kansallista sekä kansainvälistä oikeuskäytäntöä.
Lajiliitot ovat perustelleet osallistumissääntöjään muun muassa urheilun pyramidirakenteella, urheilun erityisluonteella sekä lajiliittojen sääntelyvallalla. Nämä urheilun erityispiirteet on tutkielmassa huomioitu muun muassa Wouters-metodin avulla.
Lajiliittojen osallistumissäännöt voivat olla kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä tietyin edellytyksin. Osallistumissääntöjen tulee sisältää selkeä ja ennakoitavissa oleva lupajärjestelmä, jonka nojalla lajiliitot sallivat urheilijoiden osallistumisen kolmansien järjestämiin kilpailuihin. Mahdollisten sanktioiden tulee olla kohtuullisia, minkä lisäksi lajiliittojen päätöksiin tulee olla muutoksenhakuoikeus. Nämä edellytykset takaavat sen, että lajiliitot eivät käytä asemaansa omien kaupallisten ja taloudellisten intressien edistämiseen.
Siitä huolimatta, että lajiliitoilla on myös hyväksyttäviä perusteita sääntelylleen, täyttä toimintakieltoa yksilöurheilijalle ei voida katsoa välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi rangaistukseksi kilpailevaan toimintaan osallistumisesta. Täysi toimintakielto, varsinkin elinikäinen, voidaan katsoa urheilijan kannalta liian ankaraksi, ja tällaiset säännöt voivat muodostua SEUT 101 tai 102 artiklan vastaisiksi.