Sosioemotionaalisten taitojen opetus 1. ja 2. luokan ympäristöopin, uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikirjoissa ja opettajanoppaissa

Abstract

Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia sosioemotionaalisten taitojen opetusta alkuopetuksessa ympäristöopin, uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineissa. Tutkielmassa tutkittiin kahta asiaa; miten Perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteet sosioemotionaalisten taitojen osalta näkyvät näissä oppikirjoissa sekä mitkä sosioemotionaalisen kompetenssin osa-alueista tulee huomioitua oppikirjoissa ja opettajan oppaissa ja millaisia sosioemotionaalisia taitoja ne tukevat ja opettavat. Tutkimusaineisto koostui 30:sta Sanoma Pro:n ja Otavan oppikirjasta ja opettajan oppaasta.

Tutkielman analyysi tehtiin teoriaohjaavalla ja teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Opetussuunnitelman tavoitteiden näkymistä oppikirjoissa lähestyttiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä käyttäen tavoitteita analyysiä ohjaavana kehikkona. Sosioemotionaalisten taitojen tukemista ja opetusta oppikirjoissa analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä sosioemotionaalinen kompetenssi taustateoriana.

Tutkielman tulokset osoittavat, että kaikissa aineiston oppikirjasarjojen sisällöissä näkyi opetussuunnitelman tavoitteet sosioemotionaalisten taitojen osalta. Eri oppikirjasarjat kuitenkin painottivat eri tavoitteita, joten saman oppiaineen kirjasarjojen sisällöt erosivat hieman toisistaan. Suurin ero oli elämänkatsomustiedon oppikirjoissa, jotka erosivat sisällöiltään sekä toisistaan että painottivat asioita, joita ei elämänkatsomustiedon tavoitteisiin ole kirjattu.

Sosioemotionaalisten taitojen osalta oppikirjoissa tuetaan ja opetetaan kaikkia sosioemotionaalisen kompetenssin alueita. Eniten sisältöä oli sosiaalisiin sekä tunne- ja itsesäätelytaitoihin sekä kiintymyssiteisiin ja osallisuuteen liittyen. Sosiaalisista taidoista kuitenkin aloitteellisuus ja assertiivisuus jäi vähimmälle huomiolle, kun taas tunne- ja itsesäätelytaidoista tunteiden säätely ja impulssien hallintaa käsiteltiin vähänlaisesti. Lisäksi minäkäsityksen tukeminen oli vähäisempää, kuin muiden sosioemotionaalisen kompetenssin osa-alueiden.