Akateemisten tekstien retorisen rakenteen tarkastelu siirtoanalyysin keinoin

Abstract

Suomen kielen asema tieteen kielenä on herättänyt viime vuosina vilkastakin keskustelua, ja siksi on tarpeen tuottaa tutkimustietoa tavoista, joilla suomen kieltä akateemisissa yhteyksissä käytetään. Akateemista suomen kieltä käytetään eri tavoin esimerkiksi eri tieteenaloilla, mutta konventionaalisuus, intertekstuaalisuus ja kriittisyys ovat sille yhteisiä ja tunnusomaisia piirteitä. Opiskelijat sosiaalistuvat oman tieteenalansa diskurssiyhteisöön opiskelujen aikana: oman alan akateemisen kielen konventiot opitaan sekä tekstejä lukien että niitä kirjoittaen.

Akateemisen kielen konventioiden opettamisessa tekstin retorisen rakenteen tarkastelusta voi olla hyötyä. John Swalesin tekstilajianalyysiin perustuva siirtoanalyysi on yksi keino tekstien retorisen rakenteen tarkasteluun, ja siinä luokitellaan tekstin osat siirtojen eli funktionaalisten yksikköjen mukaan. Siirto kuvaa tiettyä viestinnällistä tavoitetta, joka tekstinosalla pyritään välittämään lukijalle.

Tässä tutkimuksessa muokkasin aiempien siirtoanalyysimallien pohjalta akateemisten artikkelien ja pro gradujen pohdintalukujen analysointiin sopivan siirtoanalyysimallin. Aineistona käytin Akateemisen suomen korpuksesta poimittuja kasvatustieteen ja kielitieteen pohdintalukuja: viisi pro gradun ja viisi tieteellisen artikkelin pohdintalukua kummaltakin tieteenalalta, yhteensä 20 tekstiä. Selvitin siirtoanalyysin keinoin, millaisia eroja eri tieteenalojen teksteissä sekä diskurssiyhteisön ekspertti- ja noviisijäsenten teksteissä esiintyy sekä millaisia kielellisiä keinoja kirjoittajat käyttävät siirtojen toteuttamisessa.

Luokittelin aineiston jokaisen tekstin kehitellyn siirtoanalyysimallin mukaisesti. Joissakin tekstikohdissa tunnistin useita siirtoja, joista valitsin tärkeimmän. Siirtojen tunnistamisen apuna käytin tieteenalan ja tekstilajin tuntemusta, luokiteltavan kohdan sijaintia tekstissä sekä leksikaalisia ja kieliopillisia vihjeitä. Siirtoanalyysin käytön haasteena oli joidenkin siirtojen tunnistaminen ja siten luokittelun luotettavuus.

Tutkimukseni tuloksena on siirtoanalyysimalli, jossa osa siirroista jakautuu edelleen askeliin. Malli sopii hyvin empiiristen tekstien sisällön analysointiin, mutta huonommin ei-empiiristen tekstien sisällön analysointiin. Siirtoanalyysimallin avulla pystyin tunnistamaan eri tieteenalojen ja tekstilajien siirtoja vertailukelpoisesti. Sekä artikkeleissa että pro graduissa käytettiin siirtoja samantapaisesti, mutta etenkin siirtojen pituuksissa ja lukumäärissä oli eroja: pro graduissa tutkimustuloksia selitettiin ja pohdittiin artikkeleita laajemmin.

Tutkimukseni tuloksia voidaan soveltaa akateemisen suomen kielen opetuksessa pohdintaluvun osalta. Siirtoanalyysia tulisi soveltaa myös kokonaisten artikkelien ja opinnäytetöiden retoristen rakenteiden tarkasteluun, jotta kuva akateemisen suomen käytöstä tarkentuisi.