Koneen henki : Rafael Lozano-Hemmerin teos Last Breath biometrisenä muotokuvana ja elävänä muistomerkkinä
Ayo, Aino (2024-04-17)
Koneen henki : Rafael Lozano-Hemmerin teos Last Breath biometrisenä muotokuvana ja elävänä muistomerkkinä
(17.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737212
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737212
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee meksikolais-kanadalaisen taiteilijan Rafael Lozano-Hemmerin (s. 1967) teosta Last Breath, joka oli esillä Espoon modernin taiteen museossa eli EMMAssa osana Nykyaikaa etsimässä -näyttelyä. Museon sisätilaan installoitu teos oli esillä koko Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn ajan vuoden 2022 elokuusta vuoden 2023 tammikuuhun. Last Breath on biometrinen muotokuva ja elävä muistomerkki, johon säilötään paikallisella kulttuurikentällä vaikuttaneen henkilön hengitysilmaa. EMMAssa olleen installaation henkilöksi valikoitui museon kuratoinnin kautta suomalainen näyttelijä Seela Sella (s. 1936). Lozano-Hemmer tarjoaa maailmanlaajuisesti eri museoihin teoksensa mekaaniset osat käyttöohjeineen installaatiota varten, jonka jälkeen teos viimeistellään kuratoimalla siihen säilöttävä merkkihenkilö ja säilömällä tämän henkäys osaksi installaatiota.
Tutkielmani tutkimuskysymys on, millaisena muotokuvana ja elävänä muistomerkkinä biometrinen taideteos voidaan nähdä ja miten biometrisen datan lisääminen näihin lajityyppeihin vaikuttaa teoksen Last Breath tulkintaan. Tutkin koneeseen säilötyn hengitysilman ontologisia ja epistemologisia ulottuvuuksia ja sen suhteita materiaaliseen tai immateriaaliseen maailmaan. Tapaustutkimuksen piirteet täyttävä tutkielmani lähestyy biometristä muotokuva- ja muistomerkkitaidetta taiteenfilosofisesti uusmaterialistisista ja posthumanistisista lähtökohdista.
Tutkielmani osoittaa, että teokseen säilötty biometrinen data laajentaa, muokkaa ja haastaa perinteiseksi koettua käsitystä muotokuva- ja muistomerkkitaiteesta sekä niihin liittyvää taiteen välineistöä. Teokseen säilötyn hengitysilman tutkimus häivyttää ja problematisoi aineellisen ja aineettoman välisiä rajoja. Hengitysilman materiaalisuus rakentuu moninaisissa diskursseissa, jotka kytkeytyvät taiteeseen, teknologiaan, estetiikkaan, autenttisuuteen sekä niitä ympäröiviin käsitteisiin ja tulkintoihin. Teknologia ja teosta ympäröivä idea häivyttävät ja muovaavat fysikaalisen olomuodon havaitsemista, kokemista ja tulkintaa.
Tutkielmani tutkimuskysymys on, millaisena muotokuvana ja elävänä muistomerkkinä biometrinen taideteos voidaan nähdä ja miten biometrisen datan lisääminen näihin lajityyppeihin vaikuttaa teoksen Last Breath tulkintaan. Tutkin koneeseen säilötyn hengitysilman ontologisia ja epistemologisia ulottuvuuksia ja sen suhteita materiaaliseen tai immateriaaliseen maailmaan. Tapaustutkimuksen piirteet täyttävä tutkielmani lähestyy biometristä muotokuva- ja muistomerkkitaidetta taiteenfilosofisesti uusmaterialistisista ja posthumanistisista lähtökohdista.
Tutkielmani osoittaa, että teokseen säilötty biometrinen data laajentaa, muokkaa ja haastaa perinteiseksi koettua käsitystä muotokuva- ja muistomerkkitaiteesta sekä niihin liittyvää taiteen välineistöä. Teokseen säilötyn hengitysilman tutkimus häivyttää ja problematisoi aineellisen ja aineettoman välisiä rajoja. Hengitysilman materiaalisuus rakentuu moninaisissa diskursseissa, jotka kytkeytyvät taiteeseen, teknologiaan, estetiikkaan, autenttisuuteen sekä niitä ympäröiviin käsitteisiin ja tulkintoihin. Teknologia ja teosta ympäröivä idea häivyttävät ja muovaavat fysikaalisen olomuodon havaitsemista, kokemista ja tulkintaa.