HAMMASPERÄISET VAKAVAT INFEKTIOT TURUN YLIOPISTOLLISESSA KESKUSSAIRAALASSA 2004-2015, ANTIMIKROBILÄÄKKEIDEN MERKITYS HOIDOSSA
Tikkanen, Elisa (2024-04-18)
HAMMASPERÄISET VAKAVAT INFEKTIOT TURUN YLIOPISTOLLISESSA KESKUSSAIRAALASSA 2004-2015, ANTIMIKROBILÄÄKKEIDEN MERKITYS HOIDOSSA
(18.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042421691
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042421691
Tiivistelmä
Hammasperäinen infektio on usein syvän pään- ja kaulan alueen infektion lähde. Hammasperäisiä infektioita ovat esimerkiksi periapikaalinen parodontiitti, perikoroniitti, poiston jälkeinen poistokuopan tulehdus, hampaan kiinnityskudoksiin liittyvä infektio tai hampaaseen kohdistunut trauma. Karieksesta johtuva periapikaalinen parodontiitti on yleisin hammasperäinen infektio. Infektion aiheuttajamikrobit ovat pääasiassa suussa terveessäkin tilassa esiintyviä lajeja. Hammasperäinen infektio ei paikallisena aiheuta hengenvaaraa, mutta voi pahimmillaan levitä hyvin nopeasti sairaalahoitoa ja jopa tehohoitoa vaativaksi. Potilaan mahdolliset muut yleissairaudet ja puolustuskykyä alentavat lääkitykset nostavat riskiä infektion leviämiselle. Yleistyneen infektion hoitoon kuuluu aina infektiolähteeseen puuttuminen hammaslääketieteellisin keinoin sekä antimikrobilääkitys yleensä suonensisäisesti.
Tutkimustiedon perusteella voidaan todeta hammasperäisten infektioiden olevan yleistymässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hammasperäiseen infektioon osastohoitoa saaneiden antimikrobilääkitystä ennen sairaalahoitoa, sairaalassa ja kotiutuessa. Aineistona on retrospektiivinen potilasaineisto vuosilta 2004-2015. Suu- ja leukakirurgi on seulonut tutkimukseen valitut potilaat. Tutkimus on osa EHL Meira Lääverin ja EL Jarno Velhonojan väitöskirjatutkimusta. Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden saamaa hammaslääketieteellistä ja antimikrobilääkehoitoa ennen osastohoitoa, osastohoidon aikana ja sairaalasta kotiutuessa ja sen vaikutusta muun muassa sairaalahoidon kestoon ja tulehdusarvoihin. Hammaslääketieteellisenä hoitona pidettiin infektiofokukseen kohdistuvaa toimenpidettä kuten juurihoitoa, hampaan poistoa tai paiseen inkisointia. Antimikrobilääkkeitä tarkasteltiin yksittäisinä lääkeaineina ja yleisesti käytössä olevina yhdistelminä.
Vuosina 2004-2015 Tyksissä hoidettiin 454 vakavaa hammasperäistä infektiota sairastanutta potilasta. Jo pitkään on tiedetty, että hammasperäistä infektiota ei voi hoitaa vain antibiootilla. Avohoidossa kuitenkin neljäsosa potilaista oli saanut infektioonsa vain antibiootin ilman hammaslääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksessa katsottiin myös 2011 julkaistun Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet käypä hoito -suosituksen vaikutusta määrättyihin antibiootteihin. Avohoidossa suosituksen voidaan sanoa vähentäneen pelkkien penisilliinikuurien ja lisänneen penisilliinin ja metronidatsolin yhdistelmäkuurien määrää.
Antimikrobilääkkeet ja niiden oikeanmukainen käyttö yhdessä infektiofokukseen puuttuvan hoidon kanssa on mahdollistanut hammasperäisiin infektioihin liittyvän kuolleisuuden merkittävän laskun 1900-luvulta. Ehkäisevä suun terveydenhuolto, riittävä omahoito ja hammasperäisiin infektioihin puuttuminen ajoissa ehkäisevät yleistyneen infektion syntymistä.
Tutkimustiedon perusteella voidaan todeta hammasperäisten infektioiden olevan yleistymässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hammasperäiseen infektioon osastohoitoa saaneiden antimikrobilääkitystä ennen sairaalahoitoa, sairaalassa ja kotiutuessa. Aineistona on retrospektiivinen potilasaineisto vuosilta 2004-2015. Suu- ja leukakirurgi on seulonut tutkimukseen valitut potilaat. Tutkimus on osa EHL Meira Lääverin ja EL Jarno Velhonojan väitöskirjatutkimusta. Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden saamaa hammaslääketieteellistä ja antimikrobilääkehoitoa ennen osastohoitoa, osastohoidon aikana ja sairaalasta kotiutuessa ja sen vaikutusta muun muassa sairaalahoidon kestoon ja tulehdusarvoihin. Hammaslääketieteellisenä hoitona pidettiin infektiofokukseen kohdistuvaa toimenpidettä kuten juurihoitoa, hampaan poistoa tai paiseen inkisointia. Antimikrobilääkkeitä tarkasteltiin yksittäisinä lääkeaineina ja yleisesti käytössä olevina yhdistelminä.
Vuosina 2004-2015 Tyksissä hoidettiin 454 vakavaa hammasperäistä infektiota sairastanutta potilasta. Jo pitkään on tiedetty, että hammasperäistä infektiota ei voi hoitaa vain antibiootilla. Avohoidossa kuitenkin neljäsosa potilaista oli saanut infektioonsa vain antibiootin ilman hammaslääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksessa katsottiin myös 2011 julkaistun Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet käypä hoito -suosituksen vaikutusta määrättyihin antibiootteihin. Avohoidossa suosituksen voidaan sanoa vähentäneen pelkkien penisilliinikuurien ja lisänneen penisilliinin ja metronidatsolin yhdistelmäkuurien määrää.
Antimikrobilääkkeet ja niiden oikeanmukainen käyttö yhdessä infektiofokukseen puuttuvan hoidon kanssa on mahdollistanut hammasperäisiin infektioihin liittyvän kuolleisuuden merkittävän laskun 1900-luvulta. Ehkäisevä suun terveydenhuolto, riittävä omahoito ja hammasperäisiin infektioihin puuttuminen ajoissa ehkäisevät yleistyneen infektion syntymistä.