Sodanajan Helsinki osallistavassa Kaikkein kallein? -videoesityksessä yläkoululaisten ja lukiolaisten kertomana
Pietilä, Sanna (2024-04-30)
Sodanajan Helsinki osallistavassa Kaikkein kallein? -videoesityksessä yläkoululaisten ja lukiolaisten kertomana
(30.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052940582
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052940582
Tiivistelmä
Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkin Kaikkein kallein? -videoesityksen kautta museoiden oppilaitoksille suunnattuja digitaalisia pedagogisia sisältöjä, joiden tuotannossa koronapandemia aiheutti kasvua. Osallistava Kaikkein kallein? -esitys (2020) oli suunniteltu alun perin Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilaan sota-ajasta siviilin näkökulmasta kertovaan Mieliala 1939–1945 -näyttelyyn. Esityksiä jouduttiin perumaan koronarajoitusten takia. Esitys kuvattiin osallistavat elementit huomioiden näyttelyssä syksyllä 2020 ja on ollut sen jälkeen oppilaitosten käytettävissä.
Tutkielmassa tutkin sitä, millaisen museovierailun ja oppimiskokemuksen Kaikkein kallein? -videoesitys tarjoaa oppilaille ja opiskelijoille. Vastatakseni tutkimusongelmaan hahmotin videoesitystä kokonaisuutena analysoimalla Kaikkein kallein? -videoesitystä lähilukemalla, lisäksi tein asiantuntijahaastatteluita videon tekijöille. Käytin myös koulujen historianopetuksen opetussuunnitelmia ymmärtääkseni, millaista taustaa vasten yläkoulun oppilaat ja lukio-opiskelijat historiallista videoesitystä analysoivat. Tavoittaakseni videoesityksen kohderyhmän tein kyselytutkimuksen oppilaille ja opiskelijoille sekä opettajille. Kyselyn tarkoitus oli kerätä tietoa kokemuksista ja opitusta historiasta. Osallistujia oli kahdesta yläkoulusta ja kahdesta lukiosta. Ryhmät katsoivat videoesityksen historian tunnilla.
Oppilaiden ja opiskelijoiden kertoman mukaan suurin osa koki videoesityksen kiinnostavaksi ja se herätti myös kiinnostusta historiaan. Suuri osa nuorista koki, että historiaa kerrottiin elävästi fiktiivisten henkilöhahmojen avulla. Osa koki videoesityksen aikahyppyjen vaikeuttavan seurattavuutta. Sillä, koettiinko videoesitys kiinnostavaksi, oli merkityksestä oppimiselle ja näyttelyn välittymiselle sekä tunneisiin vetoamiselle. Suurelle osalle esitys tuotti positiivisen oppimiskokemuksen. Videomuotoinen opetus herätti kannatusta nuorten keskuudessa. Opettajien mukaan videoesitys tarjosi hyvän lisän oppitunnille ja he voisivat hyödyntää museoiden digitaalisia sisältöjä jatkossakin, mutta heidänkin keskuudessaan esityksen historiallista kerrontaa kritisoitiin.
Saavutettavuutta lisääville museoiden digitaalisille oppimiskokonaisuuksille on selkeästi kysyntää. Tutkimukseni perusteella voi todeta, että oppilaitoksille suunnatun sisällön tulisi olla laadukasta ja kohdennettua sekä oppimistavoitteet huomioivaa.
Tutkielmassa tutkin sitä, millaisen museovierailun ja oppimiskokemuksen Kaikkein kallein? -videoesitys tarjoaa oppilaille ja opiskelijoille. Vastatakseni tutkimusongelmaan hahmotin videoesitystä kokonaisuutena analysoimalla Kaikkein kallein? -videoesitystä lähilukemalla, lisäksi tein asiantuntijahaastatteluita videon tekijöille. Käytin myös koulujen historianopetuksen opetussuunnitelmia ymmärtääkseni, millaista taustaa vasten yläkoulun oppilaat ja lukio-opiskelijat historiallista videoesitystä analysoivat. Tavoittaakseni videoesityksen kohderyhmän tein kyselytutkimuksen oppilaille ja opiskelijoille sekä opettajille. Kyselyn tarkoitus oli kerätä tietoa kokemuksista ja opitusta historiasta. Osallistujia oli kahdesta yläkoulusta ja kahdesta lukiosta. Ryhmät katsoivat videoesityksen historian tunnilla.
Oppilaiden ja opiskelijoiden kertoman mukaan suurin osa koki videoesityksen kiinnostavaksi ja se herätti myös kiinnostusta historiaan. Suuri osa nuorista koki, että historiaa kerrottiin elävästi fiktiivisten henkilöhahmojen avulla. Osa koki videoesityksen aikahyppyjen vaikeuttavan seurattavuutta. Sillä, koettiinko videoesitys kiinnostavaksi, oli merkityksestä oppimiselle ja näyttelyn välittymiselle sekä tunneisiin vetoamiselle. Suurelle osalle esitys tuotti positiivisen oppimiskokemuksen. Videomuotoinen opetus herätti kannatusta nuorten keskuudessa. Opettajien mukaan videoesitys tarjosi hyvän lisän oppitunnille ja he voisivat hyödyntää museoiden digitaalisia sisältöjä jatkossakin, mutta heidänkin keskuudessaan esityksen historiallista kerrontaa kritisoitiin.
Saavutettavuutta lisääville museoiden digitaalisille oppimiskokonaisuuksille on selkeästi kysyntää. Tutkimukseni perusteella voi todeta, että oppilaitoksille suunnatun sisällön tulisi olla laadukasta ja kohdennettua sekä oppimistavoitteet huomioivaa.