Avain totuudenetsijän pyhyyden salaiselle tielle
Klen, Emma (2024-04-22)
Avain totuudenetsijän pyhyyden salaiselle tielle
(22.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050828232
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050828232
Tiivistelmä
Kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu -tutkielmani käsittelee Pekka Ervastin (1875-1934) Kalevalan avain -teoksessaan (1916) esittelemän Kalevalan esoteerisen tulkinnan herättämiä reaktioita suomalaisessa lehdistössä ja yleisemmin esoteriaa kulttuuriperintönä. Tutkimukseni kontekstina on suomalainen moderni 1800-1900 -lukujen vaihteen esoteria ja sen keskeisenä käsitteenä esoteria. Pekka Ervastia pidetään tärkeänä tuon ajan suomalaisena esoteerisena vaikuttajana. Yksi näkyvimmistä esoteerisista liikkeistä oli Helena Petrovna Blavatskyn (1831-1891) ajatusten pohjalta perustettu Teosofinen Seura. Ervast esitti kirjassaan teosofian Kalevalan avaimeksi. Aihetta olivat jo häntä ennen tutkineet mm. Blavatsky ja Rudolf Steiner (1861-1925). Näkökulmani on kulttuuriperinnön, mikä liittyy sekä Kalevalaan, että erityisesti esoteriaan.
Pääaineistoni ovat lehtiartikkelit Kalevalan avaimeen liittyen vuosilta 1906-1937. Artikkelit ovat lehdistä, jotka on digitoitu Kansalliskirjaston digitaaliseen sanoma- ja aikakauslehtiarkistoon. Tein aineistosta laadullisen tutkimuksen lähiluvun ja sisällönanalyysin avulla. Lehtiartikkelit jakautuivat yläteemoihin sen pohjalta miten ne asettuivat joko puoltamaan esoteriaa tai vastustamaan sitä. Tärkeimpiä aiheita Kalevalan avaimen puolesta puhuneissa artikkeleissa olivat Kalevala pyhänä kirjana, suomalais-kansallinen painotus sekä ihmiskunnan juurirodut. Vastaan -teema rakentui toisella tavalla. Sen kautta Ervastin Kalevalan tulkinta ja esoteria yleisesti näyttäytyivät stigmatisoituna ja hylättynä tietona sekä vastustettuna ja vaiettuna kulttuuriperintönä. Ervastin mukaan Kalevalan keskeisin sisältö oli ns. totuudenetsijän pyhyyden eli tiedon salainen tie. Sitä ei käsitelty artikkeleissa juuri lainkaan, joten se näyttäytyi myös aineistossani vaiettuna ja toisaalta samansuuntaisena alkemian henkisen prosessin ja ns. monomyytin kanssa. Rivien välistä löytynyt teema oli taide, joka linkittää Kalevalan avaimen ja esoterian viralliseen, mutta toisaalta myös vaiettuun kulttuuriperintöön. Esimerkiksi teosofian nähdään nykytutkimusten valossa vaikuttaneen laajasti mm. Suomen kultakauden taiteilijoiden ajatuksiin ja teoksiin, mutta asiaa ei useinkaan haluttu tuoda julki.
Tutkielmani pohjalta esoteria näyttäytyy aineellisena ja aineettomana kulttuuriperintönä jota voi osin pitää stigmatisoituna ja vaiettuna kulttuuriperintönä. Esoteriaa kulttuuriperintönä voi sanoa myös omaksiotetuksi ja epäviralliseksi sekä ajattomaksi ja eläväksi, itseään jatkuvasti uusintavaksi kulttuuriperinnöksi. Esoterian kulttuuriperintöyhteisöä voisi puolestaan kutsua totuudenetsijöiden yhteisöksi, joka näyttäytyy voimakkaana kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta. Esoterian historia on pitkä ja koko sen ajan ns. salattua tietoa on siirretty sukupolvelta toiselle eri muodoissa. Totuudenetsijät katsovat myös kriittisen kulttuuriperinnön ajatuksen mukaisesti tulevaisuuteen.
Pääaineistoni ovat lehtiartikkelit Kalevalan avaimeen liittyen vuosilta 1906-1937. Artikkelit ovat lehdistä, jotka on digitoitu Kansalliskirjaston digitaaliseen sanoma- ja aikakauslehtiarkistoon. Tein aineistosta laadullisen tutkimuksen lähiluvun ja sisällönanalyysin avulla. Lehtiartikkelit jakautuivat yläteemoihin sen pohjalta miten ne asettuivat joko puoltamaan esoteriaa tai vastustamaan sitä. Tärkeimpiä aiheita Kalevalan avaimen puolesta puhuneissa artikkeleissa olivat Kalevala pyhänä kirjana, suomalais-kansallinen painotus sekä ihmiskunnan juurirodut. Vastaan -teema rakentui toisella tavalla. Sen kautta Ervastin Kalevalan tulkinta ja esoteria yleisesti näyttäytyivät stigmatisoituna ja hylättynä tietona sekä vastustettuna ja vaiettuna kulttuuriperintönä. Ervastin mukaan Kalevalan keskeisin sisältö oli ns. totuudenetsijän pyhyyden eli tiedon salainen tie. Sitä ei käsitelty artikkeleissa juuri lainkaan, joten se näyttäytyi myös aineistossani vaiettuna ja toisaalta samansuuntaisena alkemian henkisen prosessin ja ns. monomyytin kanssa. Rivien välistä löytynyt teema oli taide, joka linkittää Kalevalan avaimen ja esoterian viralliseen, mutta toisaalta myös vaiettuun kulttuuriperintöön. Esimerkiksi teosofian nähdään nykytutkimusten valossa vaikuttaneen laajasti mm. Suomen kultakauden taiteilijoiden ajatuksiin ja teoksiin, mutta asiaa ei useinkaan haluttu tuoda julki.
Tutkielmani pohjalta esoteria näyttäytyy aineellisena ja aineettomana kulttuuriperintönä jota voi osin pitää stigmatisoituna ja vaiettuna kulttuuriperintönä. Esoteriaa kulttuuriperintönä voi sanoa myös omaksiotetuksi ja epäviralliseksi sekä ajattomaksi ja eläväksi, itseään jatkuvasti uusintavaksi kulttuuriperinnöksi. Esoterian kulttuuriperintöyhteisöä voisi puolestaan kutsua totuudenetsijöiden yhteisöksi, joka näyttäytyy voimakkaana kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta. Esoterian historia on pitkä ja koko sen ajan ns. salattua tietoa on siirretty sukupolvelta toiselle eri muodoissa. Totuudenetsijät katsovat myös kriittisen kulttuuriperinnön ajatuksen mukaisesti tulevaisuuteen.